Bundin ja YIVO:n yhteinen Leitmotiv oli maallisen juutalaiskulttuurin vahvistaminen juutalaisten perinteisillä asuinseuduilla itäisessä Euroopassa. Tässä tavoitteessaan bundistit poikkesivat muista juutalaisista kansanliikkeistä ja poliittisista virtauksista. Ortodoksijuutalaisille juutalaisuus oli ensisijaisesti uskonto, ja siten myös ratkaisut juutalaisten poliittisiin ja yhteiskunnallisiin ongelmiin olivat uskonnollisia. Maallistuneet juutalaiset olivat puolestaan valmiita assimiloitumaan ympäröiviin yhteiskuntiin jopa siinä määrin, että osa heistä oli valmis luopumaan juutalaisen identiteetin viimeisistäkin jäänteistä. Puhdasoppisten kommunistien mielestä kaikenlainen uskonnollisuus ja kansallismielisyys olivat porvarillista ja vastavallankumouksellista hapatusta, ja heille riitti identiteetti tulevan kommunistisen utopian asukkaina. Bundismin voimakkain ja vaarallisin haastaja eli sionismi näki juutalaisuuden kansallisena kategoriana: juutalaiset olivat samanlainen kansa kuin puolalaiset tai saksalaiset, ja heillä oli myös oma kotimaansa ja kansallisvaltionsa, juutalainen Palestiina eli Israel.
[Näin oli lausuttu Olli Bäckströmin Skeptinen alkemisti -blogissa 5.11.2017 julkaistussa merkinnässä Bund.]
Kesällä 1941 Wehrmachtin ja Waffen-SS:n perässä Neuvostoliittoon edenneet SS-tuhoamisyksiköt havaitsivat neuvostojuutalaisten luopuneen suurissa määrin ympärileikkauksesta, mikä hankaloitti tunnistamista.
VastaaPoistaSe oli ollutkin tämän 1920-luvulla alkaneen kulttuurista tinkimisen motiivi. Liekö ollut bundismia vai vain inhimillistä kuoleman ja kivun pelkoa?
Assimilaatiota auttaa, mikäli ympäristö ei vihamielisellä paineellaan aiheuta rivien tiivistämistä. Ja Neuvostoliiton alkuvaiheissa valtio suhtautui hyväksyvästi juutalaisiin etnisyytenä.
Poista