Ilmastoaktivistithan usein toitottavat, että meidän on tehtävä suuria uhrauksia, että edes pysyisimme hengissä. Eikä siinä mitään, mutta kun heissä on eräs alakategoria, joka ei ole ihan hahmottanut, että se uhraaminen ei tapahdu millään alttarilla, vaikka heidän touhussaan uskonnollisia elementtejä onkin, vaan pitäisi ihan oikeasti luopua kivoista asioista arkielämässä. Sitten saamme lukea heidän kolumnejaan siitä, kuinka päästörajoitukset koskevat muita ihmisiä kaikilta osin, mutta heitä itseään vain niiltä osin, kuin se ei häiritse heitä liikaa, koska mun pää nyt vaan ei kestä jos en pääse Thaikkuihin vähintään pari kertaa vuodessa.
Tuoreimpana esimerkkinä Ylen kolumnisti Laura Friman, jonka mielestä ilmasto on niin tärkeä asia, että lentomatkailua pitäisi rajoittaa, paitsi että ei voi, koska Suomessa on ihan mälsää:
Laura Frimanin kolumni: Olen kyllä yrittänyt, mutta Suomi on hirvittävä matkailumaa
[Näin oli lausuttu Pekan porstua -blogissa 14.8.201 julkaistussa merkinnässä Olen kyllä yrittänyt, mutta kasvisruoka on pahaa.]
[Ja tuon sanottuaan hän esitteli Laura Frimanin kirjoituksesta oman versionsa.]
[Oikeastikin maailman ekologinen pelastaminen on vaikeaa juuri tämän vuoksi, että joidenkin on lopulta luovuttava tärkeistä asioista. Oma kulutustasoni on sen verran alhainen, että olen suomalaisittain lähes ihanneihminen siinä suhteessa. Tosin kulutukseni vähäistä tasoa selittää ennen kaikkea pieni tulotasoni. On hienoa, että 90 % suomalaisista joutuu sitten alentamaan omaa elintasoaan, jotta me pelastuisimme.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti