Kulttuurimme jossain syvissä kerroksissa on yhä idea, että luonnolla on meille jotain asiaa, vaikka tiede on aikoja sitten todistanut toisin ja kehottanut meitä aikuistumaan. Aistimme, ettei naiivi vulgaarimaterialismi voi pitää paikkaansa. Tunne ei riitä, mutta ei riitä yksin järkikään.
Tämän modernin dilemman kanssa elämme. Itsensä toteuttaminen on voimakas ja kannatettava ihanne, mutta kun se valjastetaan osaksi kulutusyhteiskuntaa, autenttisuuden kulttuuri alkaa muuttua irvikuvakseen ja jokaisen ”omassa jutussa” on aina uusi markkinarako. Kaikki banalisoidaan. Uskottelemme itsellemme, että olemme vapaita yhteisön kahleista, ja samalla päästämme yhteiskunnan tilaan, jossa jäljellä ovat vain Tocquevillen ennalta näkemät ”vähäpätöiset ja rahvaanomaiset huvit”.
[Näin oli lausuttu Helsingin sanomat -lehdessä 21.10.2020 julkaistussa Pekka Torvisen kirjoittamassa esseessä Ranskalainen aristokraatti ennusti 180 vuotta sitten miten meille käy, kun jokainen käpertyy itseensä ja etsii vain ”omaa juttuaan”.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti