Löysin Suomen kommunistisen puolueen sääntökirjan vuodelta 1957, välissä jäsenmaksutaulukko (ks. oheinen kuva). Säännöissä on lähinnä tavanomaisia yhdistyslain edellyttämiä pykäliä ja muotoiluja, mutta joukossa on myös joitakin ihmisluonnon näkökulmasta kiinnostavia ja kommentoinnin arvoisia piirteitä (korostukset lisätty).
[...]
8 § käsittelee puoluekuria:
Puoluekurin rikkomukseksi katsotaan, jos puolueosaston jäsen... osoittaa luokkavalppauden puutetta eikä aktiivisesti taistele puolueessa tai sen ulkopuolella kaikkea sellaista vastaan mikä vahingoittaa puoluetta.
Mikä muu sana kuin woke tai wokeness voisi kuvata tällaista luokkavalppautta? Puoluekuri, luokkavalppaus ja oman tietoisuuden kohottaminen mainitaan useaan otteeseen myös puolueen alajärjestöjen säännöissä.
Tällainen fundamentalismille tyypillinen valppauden ja korkean tietoisuuden – eli käytännössä uskonpuhtauden – jatkuva vaaliminen näyttää pelolta, että vapauden houkutus on sittenkin liian suuri. On kuin sääntöjen laatija tunnistaisi – jos karkea psykologisointi sallitaan –, että hänkään ei kapitalismin pahuuteen viime kädessä usko ja siksi houkuttelee tovereitaan kieltäytymään aidosta ajatuksenvaihdosta. Vallanhaluista woke-poseeraamista ja -manipulointia siis.
[Näin oli lausuttu tietokirjailija ja tiedetoimittaja Osmo Tammisalon Ihmisluontoa etsimässä -blogissa 5.11.2020 julkaistussa merkinnässä SKP:n säännöt 1957.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti