Moni pappi on keksinyt joulusaarnoissaan verrata evankelistoja toimittajiin tai historioitsijoihin. Mutta eivät Markus, Matteus, Luukas ja Johannes olleet kumpiakaan. Hehän olivat uuden uskonnon saarnamiehiä – siis takuuvarmasti puolueellisia. Heidän tavoitteenaan ei ollut neutraalin tiedon levittäminen.
Onkin helppo nähdä, että evankeliumit eivät ole historiallisia raportteja. Ne ovat osin ristiriitaisia keskenään.
Ja tietysti ne vilisevät ihmekertomuksia, jotka kuuluvat uskontoon vaan eivät historialliseen faktatietoon. Ei voi olettaa, että kukaan olisi kaksituhatta vuotta sittenkään osannut muuttaa vettä viiniksi. Nykytutkimus olettaa ihmekertomusten viittaavaan siihen, että Jeesusta aikoinaan pidettiin jonkinlaisena ihmeidentekijänä.
Raamattu on hankaluuksistaan huolimatta ylivertainen lähde historiallisen Jeesuksen tutkimisessa. Lähdekritiikin avulla pitää vain selvittää, mitkä teksteistä ovat uskottavia ja mitkä eivät.
[Näin oli lausuttu Helsingin sanomat -lehdessä 24.12.2020 julkaistussa Ville Similän kirjoittamassa artikkelissa Jeesus ei ehkä syntynyt joulukuussa, mutta kolme muuta suurta asiaa hänen elämästään voidaan tietää lähes varmasti.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti