Ihminen ei ole kaiken mitta; aistimme, järkemme, tajuntamme ja logiikkamme ei riitä todellisuuden käsittämiseen edes sillä tasolla, millä nykyinen fysiikka matematiikan avulla todellisuutta kuvailee. Olemmeko sitten täysin pihalla Todellisuudestam yhtä pahassa jamassa kuinb filosofinen solipsismi ehdotti? Voi olla, mutta toinen tieteenala, evoluutio, tarjoaa hieman lohdutusta.
Me olemme elossa, ja niin ovat myös jouhimadot, juhannusruusut ja jalkapallohullut, joilla kaikilla oletettavasti on vieläkin rajoitetumpi käsitys todellisuudesta. Evoluution kautta kehittyneiden elämänmuotojen täytyy olla ainakin jonkin asteisessa sopusoinnussa maailman todellisuuden kanssa. Cogito, ergo sum, koetti Descartes löytää vankkumatonta lähtökohtaa metafysiikalleen, mutta siitä ei itse asiassa päästä solipsismia pitemmälle. Oikea muotoilu on Sum, ergo cogito: olen olemassa, siis ajattelen. Koska olemme olemassa, pysymme hengissä, ajattelumme täytyy heijastaa tämän kotimaailmankaikkeutemme todellisuutta.[...]
[tähtitieteilijä Esko Valtaoja kirjansa Kaiken käsikirja (5. painos, Otava v. 2013) sivuilla 24 ja 25]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti