”Globaalin turvallisuuden monikerroksiset rajat” (GLASE) -hanke on poliittisideologinen hanke, ei tieteellinen {S}

Yliopistojen tiloissa tehtävä GLASE-hanke ei edusta tieteellistä tutkimusta vaan poliittista maahanmuuton agitoimista. Projektin tutkijat ovat poikkeuksetta maahanmuuton suosijoita tai puolustelijoita, eikä hankkeeseen ole sisällytetty yhtään kriittistä ja arvostelukykyistä tutkijaa (ensimmäisen toimintavuoden ”strateginen tutkimus”, jossa yhteiskunnalliset realiteetit on hukutettu ”rasismia”, ”vihapuhetta” ja ”ihmisoikeuksia” koskevaan sanahelinään tässä). Myös itsekriittisyys puuttuu täysin.

Maahanmuuton ja monikulttuurisuuden tutkimisesta on tullut tieteellisestä normistosta irtautunut alakulttuuri, jossa vertaisarviointiin perustuva laadunvarmistus ei takaa muuta kuin sen, että toiminta on EU-johteisen tiedepolitiikan vaatimalla tavalla maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta suosivaa.

Kritiikki pyritään torjumaan leimaamalla se ”rasismiksi”, ja sisäisiin ristiriitoihin kompastuminen koetetaan selittää pois lavastamalla omassa ajattelussa kohdatut epäjohdonmukaisuudet ja vaikeudet kriitikoiden aiheuttamiksi. Tämä on laajemminkin ominaista uhritieteille, kuten feministiselle naistutkimukselle, joka on myös Saara Pellanderin nimeltä mainitsema lähtökohta.

Mikä sitten mahdollistaa tämäntapaisen toiminnan leivissä pidon yliopiston piirissä? Rahahanoja säätelemällä poliittisesta näennäistutkimuksesta on tehty yhteiskuntatutkimuksen valtavirta. 

[filosofi Jukka Hankamäki blogissaan 2.3.2017 julkaisemassaan merkinnässä Maahanmuuttopropagandaa yliopistolla]