Ihmisten tarkasteleminen kulttuuriolentoina on heidän tarkastelemistaan sosiaalisina ja niin ollen muuttuvina ja muuttavina olentoina. Se antaa ymmärtää, että he pystyvät muuttumaan, edistymään ja luomaan universaaleja moraalin ja politiikan muotoja järjen ja dialogin avulla. Ihmisten tarkasteleminen välttämättä yksittäisten kulttuurien jäseninä sitä vastoin on tällaisen muuttumiskyvyn kiistämistä. Se antaa ymmärtää, että yksittäinen kulttuuri muotoilee jokaisen ihmisen niin perinpohjaisesti, että tuon kulttuurin muuttaminen tai vaarantaminen olisi yksilön ihmisarvon vaarantamista. - - Tässä olisi tolkkua ainoastaan, jos juutalaiset tai bangladeshilaiset olisivat biologisesti erillisiä – jos, toisin sanoen, kulttuuri-identiteetti perustuisi tosiasiassa rotueroihin.Onkin perusteltua ajatella, että monen multikulturalistin ajattelu on lähellä rasismia. Malik jatkaa:
Sata vuotta sitten intellektuellit olivat huolissaan ”rodun rappeutumisesta”. Nykyisin pelkäämme kulttuurin rappeutumista. Onko kulttuurin rappeutumisen ajatus yhtään johdonmukaisempi kuin rodun rappeutuminen? - - Miten kulttuureille voitaisiin myöntää oikeuksia tai kulttuurit tunnustaa tai säilyttää, jos niillä ei olisi tiukkoja rajoja?Jos siis halutaan vetää rajoja ja noudattaa identiteettipolitiikkaa, raja tulee käytännössä vedetyksi biologiseen polveutumiseen, siis rotuun. Tämä on lähes väistämätöntä, kun kohteena on kulttuurin kaltainen muuttuva ilmiö. Käytännössä monikulttuurisuuspolitiikka onkin Malikin mukaan juurruttanut ja monessa tapauksessa luonut ne ongelmat, jotka sen oli tarkoitus ratkaista.
[tiedetoimittaja ja tietokirjailija Osmo Tammisalo 21.1.2017 Ihmisluontoa etsimässä -blogissaan julkaisemassaan Kenan Malikin Monikulttuurisuus-kirjaa perusteellisesti ja hyvin käsittelevässä merkinnässään Kenan Malik, sananvapaus ja monikulttuurisuus.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti