Keskityn tässä postauksessani jälleen Kekkosen ajan Suomeen ja teen sen sävelten siivin eli käyn hieman läpi taistolaismusiikin mieleenpainuvimpia edesottamuksia. Se, että kirjoitus ei välttämättä etene täydellisen taistolaispositiivisessa hengessä saattaa tietysti kirvoittaa vanhassa, nykyisin 70-vuotiaassa taistolaisnuoressa kommentin, että miksi ihmeessä sinä ilkut sitä meidän ihanaa nuoruuttamme. Se kun oli meinaan muutenkin niin ihanaa ja rauhan puolestahan me vaan toimittiin. Ja olihan meillä kumminkin parhaat bileet.
No tottahan minä ilkun. Te olitte pellejä, hyödyllisiä idiootteja jotka fanititte totalitaarista järjestelmää, jonka olisitte halunnut tänne itsekin, vaikka te torvet ette oman erinomaisuutenne humalassa tajunneet, että mitä te oikeastaan olitte tekemässä. Itse näen, että te olitte sosialistisessa innossanne täsmälleen samanlaisia kuin 1930-luvun lapualaiset omassa innossaan. Ero tietysti on siinä, että te ette muiluttaneet ketään, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö teillä olisi siihen ollut halua. Teillä vaan ei ollut siihen kykyä. Te olisitte varmaankin halunneet jonkun muun tekevän sen puolestanne, mutta ne tyypit vasemmistolaisissa piireissä jotka olisivat siihen ehkä kyenneetkin keskittyivät käymään töissä saadakseen itselleen omakotitalon, auton ja mikseipä kesämökinkin eivätkä innostuneet teidän internatiolistisista haaveistanne. Eli he toimivat elääkseen sitä pikkuporvarillista elämää, jota te niin halveksitte ja jota siitä huolimatta tekin elitte. Heidän kustantamanaan.
[Näin oli lausuttu Yrjöperskeles-blogin merkinnässä Jotain ihan muuta XXXVII 1.4.2016.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti