Ihmisiä sen sijaan on Ahosen mukaan mahdollista ennustaa jossain määrin; heidän käyttäytymistään ja valintojaan. Hän kehotti yleisöä huutamaan yksittäisiä numeroita ja kun oli saanut niitä kuusi kappaletta, hän pyysi erään vapaaehtoisen taskussa koko luennon ajan olleen kirjekuoren itselleen. Kuoren sisältä löytyi lappu, jossa olivat juuri nuo samat yleisön lausumat numerot.
Ahonen esitti myös, kuinka voi havaita valheen. Yleinen harhaluulo on, että valehteleva ihminen välttelee katsetta, pälyilee. Asia on juuri päinvastoin.
- Kun ihminen valehtelee, hän katsoo suoraan silmiin.
Valheen tunnistaa myös, kun tutustuu ihmiseen, kalibroi pohjatilan, missä hän kaiken aikaa on, seuraa ihmistä, hänen hengitystään, puhettaan: äänenpainoa, äänenkorkeutta, puhenopeutta. Ääni on tutkimusten mukaan paras indikaattori valheen paljastamiseen; parhaat tulokset on saatu vain kuuntelemalla puhujaa. Visuaaliset seikat vain sekoittavat asioita.
Ahonen pyysi salin eteen Skepsiksen rahastonhoitajan ja Skeptikon päätoimittajan. Toisen tuli valehdella ja toisen puhua totta. Ensin Ahonen kysyi kummaltakin, mitä kirjaa he ovat lukeneet viimeksi. Sen jälkeen hän kysyi rahastonhoitajalta tämän äidin tyttönimeä ja päätoimittajalta tämän viimeksi katsomaansa elokuvaa. Näiden kolmen kysymyksen avulla Ahonen selvitti, että rahastonhoitaja valehtelee ja päätoimittaja puhuu totta.
Miten tämä tapahtui?
- Totuuden puhuja miettii usein vastaustaan, kun taas valehtelija yrittää sanoa sen mahdollisimman suoraan. Kun ihminen puhuu totta, hän voi olla hyvinkin epäröiväinen.
[Näin oli lausuttu Skepsis-yhdistyksen Skeptikko-lehden numerossa 5/2009 julkaistussa Risto K. Järvisen kirjoittamassa artikkelissa "Hei meitä vedätetään" (juttu sivuilla 22-25), joka käsittelee taikuri ja työvalmentaja Jose Ahosta.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti