Mikäli arkkipiispa tarkoittaa, että meidän tulisi vastata epäoikeudenmukaisuuden tunteeseen (joka ainakin häntä näyttää vaivaavan) ottamalla maahamme sikäläisiä ihmisiä, nousee taas hyvin monia kysymyksiä.
Keitä meidän pitäisi ottaa ja miten paljon? Vainottuja ja hädänalaisia kristittyjä Lähi-Idästä vai heidän vainoojiaan? Missä vaiheessa tulijoita on riittävästi? Onko puoli miljoonaa hyvä? Entä miljoona tai kaksi? Milloin voitaisiin katsoa meidän tehneen osamme hädän lievittämisessä?
Ja hätäkin on hyvin väliaikainen tila. Mitä on tehtävä sen jälkeen, kun tilanne lähtömaissa normalisoituu? Onko velvollisuutemme elättää loputtomasti niitä, jotka keksivät saapua juuri meidän maahamme? Onko tulijoilla oikeus tuoda mukanaan oma uskontonsa ja kulttuurinsa? Entäpä jos ne ovat ristiriidassa omiemme kanssa? Kumman on väistyttävä?
Näyttää siltä, ettei arkkipiispa ole lainkaan ymmärtänyt, mitä laajamittainen islamilainen muuttoliike on Euroopassa merkinnyt ja mitä sen jatkaminen, saati laajentaminen suurella varmuudella tuo tullessaan.
Niiden merkitys ei ole kohtalokas vain vastaanottajamaille ja niiden perinnäiselle yhteiskunnalle ja uskonnolle, vaan myös viime kädessä tulijoille itselleen. Primitiivisellä kulttuurilla on sitkeät juuret ja se on kaikkialla vaikuttanut haitallisesti ympäristöönsä. Mikä tahansa kulttuuri sietää jonkun määrän vieraita aineksia, mutta kun raja ylitetään, muuttuu se, mikä voisi olla piristävä lisä, tuhoavaksi myrkyksi.
Naiivi kuvitelma siitä, että tänne saapuvat kehitysmaalaiset olisivat ikuisesti kiitollisia päästessään unelmoimaansa onnelaan, ei vastaa alkuunkaan tosiasioita. Ymmärtääkö arkkipiispa tämän?
Kokemus osoittaa, että kun tulijoita on tarpeeksi, he muodostavat slummeja, joissa vallitsee katkeruus ja viha niitä maita kohtaan, jotka ovat ottaneet heitä vastaan. Jossain vaiheessa tilanne purkautuu väkivaltana, josta vastuullisia ovat tietenkin ne onnettomat vallanpitäjät ja heidän aatteelliset apurinsa, jotka ovat tehneet laajan muuttoliikkeen mahdolliseksi.
[Timo Vihavainen 9.4.2016 bloginsa merkinnässä Onko meillä liikaa? – Arkkipiispan maailma ja Suomen velvollisuudet]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti