Olen itse soveltanut kompensoivan suvaitsevuuden käsitettä kuvatessani sitä ristiriitaa, jolla homot, lesbot ja muut seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt on taivuteltu puolustelemaan massamaahanmuuttoa, vaikka se ei ole enempää kotimaisten vähemmistöjen kuin enemmistöjenkään etujen mukaista. Kompensoivan suvaitsevuuden kautta suomalaiset seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt on ehdollistettu kannattamaan massamaahanmuuttoa ja maailmassa enemmistönä olevien kulttuurien leviämistä maahamme sillä verukkeella, että vastalahjaksi poliittinen vihervasemmisto on sitoutunut edustamaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asioita.
Kompensoivan suvaitsevuuden mukainen kompleksisuus on siis seuraus vihervasemmiston kanssa käydystä vispilänkaupasta. Sen vakavin varjopuoli on, että samalla kun kotimaiset vähemmistöt (myös suomenruotsalaiset) luulevat parantelevansa asemiaan edistämällä maahanmuuttoa, niiden todellinen asema suhteellisesti heikkenee. Tämä näkyy tavassa, jolla islamisaatio koettelee homojen ja lesbojen oikeuksia, ja esimerkiksi Vantaalla venäjää puhuvien määrä on jo ylittänyt ruotsinkielisten määrän. Kompensoivaan suvaitsevuuteen liittyvän ajatuskulun virhepäätelmä alkaa premissistä, jonka mukaan maahanmuutto ja yleisen suvaitsevuuden vaatiminen lisäisivät kotimaisia vähemmistöjä kohtaan tunnettavaa suvaitsevuutta. Juuri tämä oletus on karkea erehdys.
Asia onkin aivan päinvastoin. Mitä enemmän maahamme tunkeutuu erilaisia etnisiä vähemmistöjä, sitä enemmän lisääntyy niin sanottu suvaitsemattomuus kaikkea erilaisuutta – myös seksuaali-ja sukupuolivähemmistöjä – kohtaan ja sitä ahtaammaksi maassa jo olevien vähemmistöjen asema käy.
Eikä vika ole suinkaan suomalaisten ihmisten pahantahtoisuudessa. Olojen konflikoituminen johtuu siitä tosiasiasta, että kulttuurin kirjavoituessa ja vähemmistöjen määrän kasvaessa yhteiskunnallinen tehokkuus heikkenee ja syntyy arvo- ja intressikonflikteja. Syy epäviihtyisyyden lisääntymiseen ja niin sanottuun suvaitsemattomuuteen on siis nimenomaan monikulttuuristumisen leviämisessä taloudellisen, sosiaalisen ja poliittisen sietokyvyn ulkopuolelle.
[homoseksuaalinen filosofi Jukka Hankamäki 17.4.2016 bloginsa merkinnässä Kunniattomat oman pesän likaajat, jossa hän käsittelee mm. näyttelijä Antti Holman erästä lausuntoa]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti