Suomalaiseen kulttuuriin ei aikuisillakaan kuulu uskonnollisten ja niille vaihtoehtoisten tilaisuuksien liittäminen työelämään. Jumalanpalvelukset ja hartaustilaisuudet ovat yksityisen ja yhteisöllisen toiminnan piirissä. Niin tulisi olla myös lasten kasvatuksessa ja koulutuksessa.
[Näin oli lausuttu Vapaa Ajattelija -lehden numerossa 4/2024 julkaistussa kirjoituksessa Ratkaisu koulun uskonnollisten tilaisuuksien Gordionin solmuun.]
[Jokainen uskonnollisia pakkotilaisuuksia kannattava voi miettiä mielessään, miltä hänestä tuntuisi, jos hänen olisi pakko osallistua sellaisiin uskonnollisiin tilaisuuksiin, joita joko halveksisi tai joita ei ainakaan liiemmin arvostaisi.]
Työelämään ei uskonnon, eikä polittiikan yms. kororostaminen kuulu laivoilla. Tämä on on hyväksi havaittu käytäntö laivoilla, joissa on kansainvälinen miehistö. Tuosta sopii ottaa mallia maissakin.
VastaaPoistaMaissa tulee kyllä tulee enemmän ongelmia ongelmia määrittää mikä on mitäkin.
Suomesa on tietääkseni uskonnonvapaus, ja niin on hyvä.
VastaaPoistaYmmärrän myös, että joku haluaa venyttää uskonnonvapauttaan vaikkapa kieltäytymällä osallistumasta klassisen musiikin konserttiin, jonka ohjelmistossa on mukana uskonnollissävyinen kappale.
Ymmärrän myös sen, että sellaisella asialla tekee mieli rahastaa aiheesta "Olin pakotettu uskonnonharjoittamiseen!"
Ymmärrän, mutta en hyväksy.
Yhdistyksessänikin on joukko nk. herkkiä aiheita, joita voi käsitellä periaatteessa yleisemmällä tasolla, kunhan ei rupea käännyttämään tai hillumaan. Nämä ovat seksi, uskonto ja politiikka.
VastaaPoistaMielestäni sen enempää koulua käyviä lapsia kuin työpaikalla palkkatyötä tekeviä aikuisiakaan ei saa viedä ideologiseen istuntoon kesken päivän.