Syrjivistä rakenteista on kuitenkin puhuttu yli 30 vuotta. Helon mukaan intersektionaaliset tutkijat eivät silti ole kiinnostuneet erottelemaan esimerkiksi poliittisia rakenteita oikeusrakenteista tai talouden rakenteita hallintorakenteista. Suuntauksen harjoittajat eivät ole kiinnostuneet edes rakenteiden kuvailemisesta, saati tarkemmista kausaalianalyyseista. Helo jatkaa, että ”poliittisia valtakulttuureita intersektionaalisuus ymmärtää pelkkinä sortorakenteina”.
Intersektionaalisuuden epäanalyyttisyys ja epäempiirisyys haittaavat tutkimuksen lisäksi yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemista. Ongelmanratkaisu edellyttäisi asioiden pilkkomista ratkaistavissa oleviin palasiin. Ja jotta sosiaalipoliittiset toimet olisivat oikein mitoitettuja sekä perusteltuja, olisi selvitettävä, kuinka suuren osan mikäkin rakennetekijä syrjäytymisestä selittää. Onko se 0,5 vai 5 prosenttia?
[Näin oli lausuttu Osmo Tammisalon Ihmisluontoa etsimässä -blogissa 8.7.2024 julkaistussa merkinnässä Tieteen puolesta politikoivaa pseudoparadigmaa vastaan, joka oli alun perin julkaistu Särö 53–54 -kirjallisuuslehdessä kirja-arvosteluna Ari Helon teoksesta Intersektionaalista vai ”valkoista” ylivaltaa? – Syrjäytymiskeskustelun vääristymät Suomessa ja Yhdysvalloissa.]
[Intersektionaalista "tiedettä" voitaisiin minusta nimittää "opiksi". Eroteltaisiin nämä toisistaan kuten latinan termeissä "scientia" ja "studia".]
Intersektionalismi ei perustu älyyn, tietoon ja järkeen vaan tunteisiin ja mielipiteisiin.
VastaaPoistaSiksi sitä ei tarvitsekaan perustella, sen kun julistetaan vaan.