Myös monet niin sanotut arvostetut kustannustoimittajat ovat nyttemmin arvostettuja muiden kuin kielellisten kykyjensä perusteella. Tunnetaan ainakin pari tapausta, joissa ison talon sosiaalisessa mediassa poliittisesti yliaktiivinen ja -korrekti tekstityöläinen on ilmeisesti agitoimisensa ja itsekorostuksensa rasittamana tai muuten hajamielisenä lähettänyt painoon väärän tiedoston, josta korrehtuuriin tehdyt korjaukset puuttuvat. Samoin tunnetaan tapauksia, joissa työhön palkattu oikolukija ei osaa suomea. Se näkyy valmiin kirjan kielipuolisuutena, huonona suomena, surkuteltavana lukukokemuksena. Usein kirjat ovat jo valmiiksi niin surkeita, itsestään selviä ja latteita, että soisi edes kieliasun olevan kunnossa. Näin ei valitettavasti läheskään aina ole.
Taistelu kielen, kulttuurin ja sivistyksen puolesta jatkukoon siis entistä väkevämmin. Ilman niitä Suomea ei ole, ja se ei ikävä kyllä ole vaihtoehtohistoriaa.
[Näin oli lausuttu Jussi K. Niemelän blogissa 19.6.2024 julkaistussa merkinnässä Valtakunnassa ei kaikki hyvin, joka on arvio Sampsa Rydmanin teoksesta Valtakunta ‒ Vaihtoehtoinen historia.]
[Maailma on täynnä ihmisperseitä. Mukaan lukien Suomi. Ihmisperseitä, kaikkialla.]
Olen nähnyt toistuvaa unta, jossa olen kirjoittanut tietokirjan, vaikka en oikein tiedäkään mistä aiheesta.
VastaaPoistaUnessa kirjan tekijänkappale saapuu painosta uunituoreena, pahvikannet (se on joka unessa pahvikantinen, ei koskaan kovakantinen) näyttävät hyviltä otsikkoineen ja värimaailmoineen.
Mutta voi kauhistus!
Kirja on taitettu käsittämättömän hooposti!
Teksti on miten sattuu, fontit ja niiden koot vaihtelevat tolkuttomasti, joillakin sivuilla on puolet tyhjää ja toinen puoli ikään kuin jotain copypastetettua luetteloa ja siihen malliin.
Unessa tulee sitten tarve alkaa setviä käsikirjoitus parempaan kuntoon, koska kirjan ulkoasu johtuu jostain syystä käsiksestä eikä ala-arvoista työtä sooloilleesta kustannustoimittajasta.
Ehkä johtuukin, koska käsis on jostain syystä vain osittain tietokoneen muistissa ja suuri osa paperilla, osa jopa käsin kirjoitettuna;
ikään kuin käsistä ei olisikaan missään, vain muistiinpanoja.
Tätä se mun uneni ties, sanoi vuoristoneuvos Tuura.
Okei. Minä unen ulkopuolisessa elämässä taas olin pari kuukautta sitten hukannut merkittävän osan kamalan laajoista muistiinpanoistani koskien erästä sotamuistelmakirjaa.
PoistaOlen kuitenkin minäkin nähnyt kirjoittajaunia. Usein niissä olen lähettänyt potentiaaliselle kustantajalle kovin epävalmiin tuotoksen.