Stina Metsalon tyttönimi on Malmström. Hänen isänsä suvussa puhuttiin ruotsia, mutta kieli vaihtui jossain vaiheessa suomeksi.
Metsalo on työskennellyt Lontoossa, jossa hän eli englanniksi. Hän on opiskellut yliopistolla pääaineena saksaa ja sivuaineena ruotsia. Metsalon aviomies on puoliksi virolainen, ja Stina on oppinut avioliiton myötä etelänaapurin kieltä.
Metsalon kielitaito on nykysuomalaisella standardilla aika hyvä. Metsästäjä-keräilijöiden keskuudessa se olisi perustasoa.
– Afrikassa on säilynyt metsästäjä-keräilijäporukoita näihin päiviin saakka, ja niissä neli- ja viisikielisyys on ihan tyypillistä, sanoo suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen professori Janne Saarikivi.
– Samanlaista oli esimerkiksi Länsi-Siperiassa 1900-luvulla. Jengi on osannut mansia, metsänenetsiä, hantia, komia ja venäjää. Mutta he ovat identifioituneet selvästi vain yhteen näistä ryhmistä.
[Näin oli lausuttu Kirkko ja kaupunki -lehdessä 25.4.2019 julkaistussa Topias Haikalan kirjoittamassa artikkelissa Olipa kerran Espoo – muinaisespoolaisten elämä kuusituhatta vuotta sitten saattoi olla aika kivaa.]
[Jos jatkuvasti on tekemisissä erikielisten ihmisten kanssa, niin näiden ihmisten kielten osaamisesta voi monessa tapauksessa olla paljonkin hyötyä.]
[Muinaisessa maailmassa kieliolot muuttuivat sadan kilometrin matkalla yleensä paljonkin.]
Monikielisyys koko yhteiskunnassa on mahdollista helposti vain lapsuuden "kieli-ikkunavuosina" opituissa kielissä, jotka myös ovat käytössä jatkuvasti.
VastaaPoistaNuo vuoden 2014 perusteet gandan kielen osaamisen siunauksellisuudesta olivat niin vakuuttavia, että kallistunpa kovasti pakkogandan peruskoulussa käyttöönoton kannalle!
VastaaPoistaPuhu gandaa, älä propagandaa!
Niitä kieliä voi mielellään opiskella aikuisenakin, joista on jotain hyötyä omassa elämässä. Vaikka kieli-ikkuna-aika on ohitse, niin motivaatio auttaa vanhempana.
VastaaPoistaItse tunnustan osaavani oman äidinkieleni suomen lisäksi jossain määrin ainoastaan englantia ja keinotekoista kansainväliseksi apukieleksi kehitettyä kieltä Lingua Franca Novaa. Jälkimmäisen kielen taidosta ei tosin ole minulle ollut koskaan mitään konkreettista hyötyä.
Englannin kieltä taas tulee joka tuutista, joten se on ollut ja on edelleen periaatteessa varsin hyödyllinen kieli. Lisäksi olen jonkin verran tietotekniikkaorientoitunut, mistä syystä englannin kielen tietotekninen sanasto on jossain määrin minulla hallussa.
Olen pinnallisemmin tutustunut useaan muuhunkin kieleen, ja minulla on monesta kielestä jonkinlainen käsitys. Osaan melko lailla lausua ranskaa oikein.
Koulussa opiskelin neljää kieltä: englantia, ruotsia, venäjää ja saksaa. Näistä kolmen jälkimmäisen opiskelu ei kantanut hedelmää enää koulun jälkeisessä elämässä. Ranskaa, italiaa, espanjaa ja latinaa olen opiskellut hieman omin päin. Niin, ja em. LFN:n lisäksi mm. esperantoa, jos otetaan mukaan keinotekoiset kielet.
Niin, ja onhan ganda hyvä kieli.