Palatkaamme aluksi esittämäämme kysymykseen, mitä Niebuhr ajattelisi Trumpin Ukraina-politiikasta. Niebuhr ei todennäköisesti uskoisi väitteisiin, joiden mukaan Trumpia motivoi vain rauhan saaminen Eurooppaan. Trumpin, kuten kaikkien muidenkin ihmisten päätöksiä, ohjaavat pitkälti itsekkäät syyt. Niebuhr ei olisi pitänyt lainkaan yllättävänä sitä, että Trump pyrkii inhorealistisesti ajamaan vain Yhdysvaltojen lyhyen tähtäimen etuja. Kaikkien valtioiden johtajat toimivat enemmän tai vähemmän näin. Trumpin toiminta eroaa useimpien muiden valtiojohtajien käytöksestä vain siinä, ettei hän pyri verhoamaan näkemyksiään idealistiseen kaapuun. Trump kieltäytyy ”hyve-signaloimisesta”.
[Näin oli lausuttu Vartija-lehden sivuilla 9.3.2025 julkaistussa Markus Kantolan kirjoittamassa artikkelissa Mitä Reinhold Niebuhr ajattelisi Yhdysvaltojen ulkopolitiikan eettisyydestä?.]
[Reinhold Niebuhr (1892-1971) oli yhdysvaltalainen protestanttinen teologi, joka oli syntynyt Saksasta muuttaneille vanhemmille. Eikä siinä mitään.]
[Yhdysvaltain presidentti Donald Trump siis kieltäytyy "hyve-signaloimisesta" myös ulkopolitiikassaan, on pyrkimättä verhoamaan näkemyksiään idealistiseen kaapuun. Onhan tämä tietyllä tapaa rehellistä. Toisaalta mies kuitenkin opportunistisista syistä esiintyy uudestisyntyneenä kristittynä.]
[Sen jälkeen kun mies oli onnistunut olemaan tulematta salamurhatuksi vaalikamppailun aikana kiväärimiehen yrittäessä tappaa hänet, hän on kyllä syyllistynyt mauttomaan käytökseen esiintymällä ehdokkaana, jonka Jumala oli pelastanut. Jos Jumala pelasti hänet, niin varmaan sama tyyppi oli pelastanut myös sellaiset ihmiset kuin Hitlerin ja Fidel Castron puhumattakaan islamin tarinan mukaan sen perustaneesta profeetta Muhammadista. Toisaalta Jumala ei pelastanut kuolemalta Jeesus Nasaretilaista. Vaikka tämän oppilaat väittivät kyllä sittemmin mestarinsa tulleen herätetyksi kuolleista. Toisaalta Jeesusta eivät ketkään muut kuin nämä hänen oppilaansa sanoneet nähneensä elossa ristillä tapahtuneen miehen kuoleman jälkeen.]
[Teen nyt samoin kuin Matti Vanhanen ja sanon: "Anteeksi." Jos sanoo tuhmasti jostain uskonnosta tai sen opinkohdasta, pitää pyytää anteeksi. Tai ainakin jotkut väittävät näin olevan.]
[Presidentti Trumpin voi sanoa myöskin olevan virkistävä poikkeus korkean tason poliitikkojen joukossa sen vuoksi, että hän kannattaa alastonta voimapolitiikkaa. Hän on ilahduttavan alaston machiavellisti. Mutta taitavana poliitikkona minä en häntä pidä.]
Trump ei ole politikoitsija eikä diplomaatikko, vaan piinkova kauppamies jolla on showmiestaustaa.
VastaaPoistaSen mukaista on hänen politiikantekonsa:
aluksi kauppamies junttaa vastapuolelle päälle maksimaalinen paine tämän horjuttamiseksi;
sitten on runsaasti pelivaraa peruutella, kun varsinaiset neuvottelut aloitetaan.
Showmiehen retoriikka on runsaasti liioittelevaa, koska sen sen tarkoitus ei ole vedota järkeen vaan tunteisiin.
Se on siis esiintymistä;
asialliset ja rauhalliset ääänenpainot sekä faktaperustelut säästetään neuvotteluhuoneisiin vailla yleisöä.
Tällaiseen ei olla Euroopassa totuttu.
Siksi Trumpia huudetaan sormella osoitellen hulluksi kuunnellen mitä hän puhuu katsomatta mitä hän tekee.
Toisaalta moni vihaa Trumpia syvästi juurikin siksi mitä hän tekee eli mitä hän aktiivisesti ja tehokkaasti vastustaa:
wökellystä, jonka mukaan sukupuolia on kymmeniä ja ne vaihtuvat monta kertaa päivässä;
moniarvoisuususkontoa, jonka mukaan epäpätevä vähemmistöläinen on asetettava pätevän kantaväestöläisen edelle;
ilmastonmuutosuskontoa jonka mukaan Länsi kuumentaa ilmastoa sekä
Toiseuden palvontaa, jonka mukaan meidän valkoisten on mentävä rähmällemme kehitysmaalaisten edessä.
Joidenkin mielestä nämä ovat mitä kannatettavimpia asioita.
Tosiaan punaniskat äänestivät itselleen sopivan presidentin. Nyt kai sitten vähennetään valtaa?
VastaaPoistaEi Yhdysvaltain presidentiltä kovin paljoa voi riisua valtaa. George Washington oli sen aloittanut, että presidentti on ulkopolitikan johtaja minkään kongressin nimittämän instanssin sijaan. Ja sittemmin on presidentin valtaoikeudet lujasti juntattu maan perustuslakiin, jonka kohtia ei kongressi voi peruuttaa.
VastaaPoistaMutta perustuslakia on Yhdysvalloissa ennenkin tulkittu tekemällä siihen lisäyksiä. Ehkä presidentin valtaoikeuksia saadaan vielä muokattua kevyemmiksi jollakin lailla kaikesta huolimatta, jossain vaiheessa.
Minä oikeastaan arvostan Kanadan mallia, jossa eniten paikkoja parlamentin alahuoneeseen vaaleissa saanut puolue muodostaa oletuksena hallituksen. Usein eniten paikkoja saaneella puolueella on myös enemmistö kansanedustajanpaikoista. Toiseksi eniten paikkoja saanut puolue taas toimii virallisena oppositiona. Lisäksi on melkein aina vielä kolmas sellainen puolue alahuoneessa, joka ei ole paikkojen määrässä mitattuna kovin pieni.
Kanadassa ilmeisesti kaikissa vaaleissa käytetään brittiläistyyppistä enemmistövaalijärjestelmää, jossa edustajat valitaan yhden henkilön vaalipiireistä. Tällaisen järjestelmän vallitessa se ehdokkaista tulee valituksi, joka saa eniten ääniä.
Minusta tällainen järjestelmä on kuitenkin hiukan liian jyrkkä hukkaamaan äänestäjien tahtoa.
Järjestelmää voitaisiin parantaa ottamalla käyttöön siirtoäänivaalijärjestelmä, joka on kuitenkin matemaattisesti vähemmän intuitiivisesti tajuttavissa. Toinen ja yksinkertaisempi vaihtoehto voisi olla mielestäni sellainen, että jos vaalipiirissä on kaksi ehdokasta, niin ihminen äänestäisi jompaa kumpaa seitsemällä äänellä Jos taas ehdokkaita olisi useampia kuin kaksi, niin äänestäjä äänestäisi hänelle mieluisinta ehdokasta viidellä äänellä ja toiseksi mieluisinta kahdella äänellä.
Kumpikin näistä malleista tukisi brittiläistyyppistä vaalijärjestelmää enemmän "maltillisia" tai "keskustan" ehdokkaita. Siirtoäänivaalijärjestelmä toki luultavasti enemmän.
Parlamentaarisessa demokratiassa kyetään aina vaihtamaan hallituksen johtaja kesken kauden jopa selvästi poliittisilla perusteilla. Yhdysvaltain presidenttiä taas ei saa palliltaan siirrettyä pois ainakaan poliittisilla perusteilla. Presidentin kykenemättömyys toimia virassa on toki pätevä erottamisperuste Yhdysvalloissa. Maan hallitus on tällaisissa tapauksissa vastuussa erottamisesta, ja tämä voi olla hyväkin, sillä koska hallituksen ministeristö koostuu Yhdysvalloissa henkilöistä, jotka ainakin jossain määrin tukevat valitun presidentin agendaa, niin presidentti tulee erotetuksi ainoastaan silloin, kun hänen ei ole oikeasti mahdollista hoitaa tehtäväänsä enää.
Parlamentaarisen demokratian oloissa taas hallituksen johtaja on pallillaan vain niin kauan kuin hän nauttii jonkinlaisesta kansanedustajien luottamuksesta.
Mielestäni kuitenkaan poliittisten konjunktuurien ja välittömien puoluepoliittisten tarpeiden vuoksi ei pitäisi vaihdella poliittisen järjestelmän ilmenemismuotoja. Poliittisen järjestelmän tulisi olla mielellään aikaa kestävä.