Vähemmistöjen kokemus siitä, ettei heillä ole lupaa olla olemassa, on vaikuttanut genren lainalaisuuksiin enemmän kuin moni ehkä ymmärtääkään. Ei ole lainkaan liioiteltua sanoa, että goottilainen kauhu on läpeensä traumaattisten queer-kokemusten läpäisemää. Hieman kärjistetysti voisi pohtia, onko kauhugenren historian alkuajoissa ollut yhtäkään täysin heteroa kirjailijaa. Tai edes kirjailijaa, joka ei olisi käsitellyt verhotusti queer-teemoja. Ainakin kaikki klassisimmat ja tunnetuimmat kauhuelokuvien hirviöt näyttäisivät olevan tavalla tai toisella queer-koodattuja tai seksuaalivähemmistöjen käsialaa. Kuka kauhun historiassa siis onkaan vähemmistöä?
[Näin oli lausuttu Kiiltomato-sivustolla 25.6.2024 julkaistussa Rimma Erkon kirjoittamassa artikkelissa Kauhun sateenkaareva historia ja nykypäivä.]
[Otsikkoon viitaten, niin on ihan sama minulle kyllä, vaikka olisivatkin nuo kirjailijat olleet ei-heteroita tai ei-normimaisia.]
Tuonhan voisi tulkita niinkin, että epäheteroseksuaalisuus aiheuttaa mielenterveysongelmia tai saattaa olla itsessäänkin sellainen.
VastaaPoistaNiin voi. Mutta pitkin länsimaista kulttuuria oli kyllä melko rajusti heikennetty seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten mahdollisuuksia ei-normatiiviseen elämään yhteiskunnissa.
PoistaIslamilaisen kulttuurin piirissä tällainen jatkuu edelleen sen omien uskonnollisten perinteiden mukaisesti.
Kohtuullinen erilaisuuden sieto on mielestäni myönteinen piirre yhteiskunnassa.
Mikä ei ole minulta(kaan) pois, sen ei pidä olla yhteiskunnassa kiellettyä, jos saan sanoa näin puoli-itsekeskeisesti.