Jos olemme sitä mieltä, että muista perusoikeuksista voidaan tinkiä ihmisten hengen säästämiseksi, sen jälkeen näitä toimia tulisi minusta pohtia siltä kannalta, kuinka paljon niistä on haittaa eikä enää murehtia muita perusoikeuksia, joita rikotaan joka tapauksessa.
Näin toimien pääsisimme paljon tehokkaampiin ja samalla vähemmän haitallisiin rajoituksiin.
Ainakin pitäisi olla oikeus luopua jostain perusoikeudesta, jos sen soveltamisesta kokee olevan itselleen vain haittaa.
Selvennän tätä esimerkillä. Saksassa baarien kautta levittyviä tartuntoja torjuttiin tehokkaasti sillä, että baariin tulevien piti antaa henkilötietonsa, jotta jos kävisi ilmi, että siellä on ollut joku tartunnan saanut, kaikki altistetut saataisiin kiinni. Meillä tämä ei käy, koska moisen rekisterin pitäminen rikkoo perusoikeuksia.
Eihän niitä henkilötietoja tarvitse kenenkään antaa. Siltä välttyy, kun ei mene siihen baariin. Eihän se ole hänen kannaltaan sen pahempi vaihtoehto kuin se, että baariin meno kielletään kaikilta. Niiden muiden kannalta se on huonompi vaihtoehto.
[diminutiivisesti puutarhatontunkuvatukseksi tituleeraamani Vihreiden Grand Old man (anteeksi anglismi) Osmo Soininvaara blogissaan 25.3.2021 julkaisemassaan merkinnässä Mitä ajattelen liikkumisrajoituksista]