Sallinette vielä sanasen EU-johteisesta vallankeikauksesta, joka
koetteli perussuomalaista puoluetta, Suomen hallitusta ja politiikkaa
laajemminkin. Tämän jälkeen lupaan keskittyä tekemään reilua
oppositiopolitiikkaa, aivan niin kuin tähänkin asti.
Kuten jo viime maanantaisessa kolumnissani
arvasin, perussuomalaisen puolueen jakautuminen ja soinilaisten
asettuminen hallituksen tueksi kävi niin äkkiä, että koko kupletti oli
valmiiksi kirjoitettu.
Ilta-Sanomat julisti eilen lööpissään: ”Näin soinilaisten joukkopako juoniteltiin.” Eilispäivän Iltalehti puolestaan otsikoi lööppinsä sanoin: ”Soinin kosto.”
Timo Soini katsoi oman tajuntansa destruktiivisuudessa, että on parempi
tuhota luomuksensa kuin antaa jonkun muun kuin oman perintöprinssinsä
johtaa puoluetta.
Vuosikymmen sitten tuohon tehtävään koulutettiin nuorta Veli-Matti
Saarakkalaa, jolloin hänet nostettiin ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi
vuosiksi 2005–2007.
Myöhemmin puheenjohtajaksi touhuttiin Sampo Terhoa, josta tuli Timo
Soinin vikariantti europarlamenttiin vuoden 2009 vaaleissa. Tuolloinhan
puolue kielsi Jussi Halla-aholta ehdokkuuden, joten repeämisen siemen
kylvettiin jo kymmenisen vuotta sitten.
Helsingin Sabotoimat puolestaan oli jälleen hakoteillä väittäessään, että ”Halla-aho sai melkoisen opetuksen politiikasta”.
Kyllä asia on sittenkin niin päin, että luentoja puoluedemokratian ja
kansanvallan kunnioittamisesta olisi syytä pitää Suomen hallitukselle ja
EU-eliitille eikä keljuin keinoin syrjään ajetulle, eristetylle ja
marginalisoidulle puheenjohtajalle!
[filosofi Jukka Hankamäki blogissaan 15.6.2017 julkaisemassaan merkinnässä Hallituksen lopullinen Rigoletto,
jossa sanoo vielä sanasen Suomessa äskettäin tapahtuneesta
EU-johteisesta vallankeikauksesta, joka johti Perussuomalaisten
paljon haluttuun hajoamiseen.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti