Olemme nyt kuin YYA-kauden pimeällä puolella {S}

Monella suomalaisen yhteiskunnan osa-alueella on kuin vaivihkaa palattu aikaan, jota Timo Vihavainen on suomettumisen historiaa käsittelevässä kirjassaan Kansakunta rähmällään (1991) nimittänyt ”suomettumisen hulluiksi vuosiksi”. Tuolloin, 1970-luvulla, tapahtuivat useimmat niistä sensuurin ja itsesensuurin äärimmäisyyksistä, jotka tavallisesti yhdistetään YYA-kauden pimeään puoleen. Tuolloin käytännön politiikassa vallinnut Neuvostoliiton myötäily vakiintui viralliseksi sisäistetyksi asenteeksi ja äärivasemmisto yritti pultata sitä lainsäädäntöön lakiehdotuksilla, jotka olisivat voimaan tullessaan kriminalisoineet sosialististen maiden arvostelun.

Viime viikolla kuntien päättäjille suunnattu Kuntalehti uutisoi, että vain yksi puolue, perussuomalaiset, ei edellytä kuntavaaliehdokkailtaan virallista sitoutumista rasismin ja vihapuheen vastaiseen julkilausumaan. Artikkelissa, jonka ilmeinen tarkoitus oli vahvistaa kuvaa perussuomalaisista rasismin hiljaisesti hyväksyvänä puolueena, ei tarkemmin selitetty mitä kyseinen sitoumus pitää sisällään. Yhdessä sitoumuksen kohdassa sanotaan:

Kieltäydyn näyttämästä, julkaisemasta tai levittämästä näkemyksiä, jotka herättävät tai lietsovat tai joiden voi perustellusti odottaa herättävän tai lietsovan ennakkoluuloja, vihamielisyyttä tai kahtiajakoa eri etnisten tai kansallisten tai uskonnollisten ryhmien kesken sekä puutun kaikenlaiseen rasistiseen käyttäytymiseen ja rasistisiin mielipiteisiin.

Todellinen uutinen on, että kaikki puolueet yhtä lukuunottamatta ovat allekirjoittaneet tällaisen asiakirjan. Tekstin epämääräisyys mahdollistaa sen tulkitsemisen käytännössä miten mielivaltaisesti hyvänsä. Kohta ”(…) joiden voi perustellusti odottaa herättävän tai lietsovan” sisältää totalitaarisen ajattelun erään kulmakiven. Puheita ja kirjoituksia ei arvioida sen perusteella mitä niissä sanotaan, vaan sen perusteella millainen vaikutus niillä saattaa olla. Tätä logiikkaa ovat kaikkina aikoina noudattaneet sensorit, nuorison turmelemisesta huolestuneet moraalinvartijat ja uskonnolliset fundamentalistit.

Lisäksi sitoumuksen teksti antaa vapaat kädet syyttää ketä tahansa siitä, ettei ole puuttunut rasistiseen kielenkäyttöön. Jos ehdokkaan Facebook-kaveri kirjoittaa kommentissaan neekereistä eikä ehdokas poista viestiä tai ilmianna sitä ylläpidolle, häneen voidaan kohdistaa sanktioita. Analogia yhteiskuntiin, joissa neuvostovastaisista puheista raportoimatta jättäminen oli rangaistavaa, ei ole liioiteltu. 

[kauhistuttava Timo Hännikäinen 26.9.2016 Sarastus-verkkolehdessä julkaistussa kirjoituksessaan Taistolaisuuden paluu]