Rajoilla Pax Romana ei koskaan merkinnyt täysimittaista rauhaa. Päinvastoin. Rajalla päivystävillä legioonalaisilla riitti töitä, sillä jossakin päin pitkää rajaa oli jonkin asteinen rähinä päällä käytännössä koko ajan. Mitenkään muutenhan ei oikeastaan voisi ollakaan. Kehityskaarensa huippukohtaan noussut sivilisaatio näet on sen ulkopuolelle jääneille kansoille niin vastustamaton vetovoimatekijä, että osallisiksi sen siunauksista pyritään keinoilla millä hyvänsä. Ja siinä vaiheessa, kun sivilisaatio alkaa taipua tämän ulkoisen paineen edessä, siinä vaiheessa kun sen sisäinen psykologinen limes murtuu, se voikin samoin tein heittää vakaudelleen, hyvinvoinnilleen ja koko identiteetilleen hyvästit.
[Mika Keränen Sarastus-verkkolehdessä julkaistussa tekstissään Eurooppalainen "limes" hahmottuu?]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti