Jos mittapuuna on 1950-luvun Hiiden kylä, eivät nämä tansaniat ja nepalit ole köyhiä maita. Iso arvovalinta on, pitääkö kaikkien olla samanaikaisesti samassa elämäntilanteessa. Matka köyhyydestä parempaan elämään on arvokas ja upea kokemus. Mutta aikahyppy Afrikan köyhyydestä Suomeen 2015 vaurauteen on aivan liian suuri ja kohtuuton niin afrikkalaisille kuin suomalaisille. Nepalissa on kaikki vielä edessä, mutta Suomi on menossa alaspäin, takaisin köyhyyteen. Meillä on täysi työ säilyttää edes kohtuullinen elämisen taso Suomessa, minkä vuoksi meille ei voida siirtää vastuuta muiden maiden ihmisistä. Ei maahanmuuttona, eikä kehitysapuna.
Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että Suomeen tuli tammi-lokakuussa yhteensä 3 turvapaikanhakijaa Nepalista, mutta marraskuussa 45. Olikohan pääministeri Sipilän asunnon antaminen kantautunut tänne asti.
Suhteellinen köyhyys on sitten toinen juttu. Kukaan ulkopuolinen ei pysty määrittelemään, kuka on köyhä ja kuka ei. Jos kaikki ympärillä ovat samasssa jamassa, niin eihän tuollaisia edes ajattele. Sitten vasta kun näkee muiden elävän aineellisesti vauraammissa oloissa. Sama juttu tässäkin, kuin missä tahansa toisten elämään puuttumisessa. Ei siitä mittään hyvää seuraa, jos alkaa ulkoa päin määritellä ja järjestellä muiden ihmisten tai valtioiden asioita.
Ulkomaalaisten kehitysaputyöntekijöiden pröystäilevä elämäntapa on tehnyt paljon hallaa köyhissä maissa. Ihmiset ovat oikeasti alkaneet ajatella, ettei heillä olekaan mitään. Siksi pitää päästä Eurooppaan, jossa kaiken yltäkylläisyyden saa ilmaiseksi.
[Pauli Vahtera 26.12.2015 bloginsa merkinnässä Nepalin köyhyys, onko maailmassa absoluuttista köyhyyttä, jossa esittää, että katsoo köyhimmiksi katsottujen maiden ongelmien
olevan korruption ja väestöräjähdyksen eikä niinkään köyhyyden. Lisäksi
hän toteaa jatkuvan kehitysavun tekevän köyhät maat avuttomiksi ja nykyisen kehityksen Suomesta uuden Nepalin.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti