Kirjoittajat painottavat, että he eivät ota kantaa uskonnollisten uskomusten todenperäisyyteen vaan lähestyvät Jumalaa kuin mitä tahansa muuta historian teemaa.
Vaikka usko ja tiede liikkuvat eri tasoilla, kirjan luettuaan voi vain kysyä, miksi useimmat kristityt tai muiden uskontojen seuraajat uskovat asioihin, jotka eivät tieteen valossa voi olla mitenkään totta.
[Näin oli lausuttu MTV:n sivuilla 22.3.2025 julkaistussa Pertti Nybergin kirjoittamassa artikkelissa Kirja-arvio: Näin kertomus Jumalasta syntyi, jossa käsitellään ja esitellään Jeesuksen vuonna 2025 julkaistua tuhmaa Ville Mäkipellon, Juha Pakkalan ja Raimo Hakolan kirjoittamaa tietoteosta Jumalan synty – isän ja pojan kätketty historia.]
[Totuuden nimissä minun pitää kyllä esittää, että uskonnollisten ihmisten lisäksi myös uskonnottomilla on paljon sellaisia todellisuutta koskevia uskomuksia, joita ei voida osoittaa oikeiksi, eikä yleensä edes vääriksi. Tarkoitan ennen kaikkea etiikkaa ja moraalia koskevia käsityksiä, siis sitä mikä on "oikein" ja mikä "väärin". Nämä käsitykset muistuttavat uskonnollisia käsityksiä. Siteeraan skotlantilaista filosofia David Humea (1711-1776): "Siitä, miten asiat ovat, ei voida johtaa sitä, miten niiden tulisi olla." Rakkaus ja raiskaaminen ovat tieteelliseltä kantilta samaa molekyylibiologiaa ilman arvoeroja. Mutta ihminen keksii omasta päästään eroja näiden välille. Ja se on ihan oikein.]
1400-luvulla tieteessä uskottiin, että Maa on pannukakku.
VastaaPoista1500-luvulla tieteessä uskottiin, että Aurinko kiertää Maata.
1600-luvulla tieteessä uskottiin, ettei veri kierrä vaan hölskyy suonissa eestaas.
1700-luvullla tieteessä uskottiin, että palamisen aiheuttaa palavan aineen sisältämä salaperäinen flogiston.
1800-luvulla tieteessä tiedettiin, että sairaudet leviävät miasman kautta, ja se piti valuttaa sairaaloista pois rakentamalla pitkiä käytäviä.
Vuonna 1920 tieteessä uskottiin avaruuslentojen olevan niin lapsellinen ajatus, ettei Hermann Oberthin väitöskirjaa aiheesta hyväksytty.
Eivät usko ja tiede ole sittenkään kovin kaukana toisistaan.
Mikät tietoa lisää, se tuskaa lisää ja uskoa vähentää.
Aina kun saadaan lisää tietoa, se lisää asioita, joista meillä ei ole tietoa.
PoistaLuonnontieteellistä ajattelua meillä on ollut vasta Galilein tai Newtonin ajoista alkaen edes jossain muodossa.
Nykymaailma tosin lepää kahden suuren pilarin eli yleisen suhteellisuusteorian ja kvanttifysiikan perustalla. Ne lienevät kumpikin omalla sovellutusalueellaan tosia. Korkeintaan ne voivat päätyä lopulta jonkin yleisemmän teorian erikoistapauksiksi, kuten Newtonin taivaanmekaniikalle oli käynyt yleisen suhteellisuusteorian myötä 1910-luvulla. Niitä ei voi enää varsinaisesti kumota, koska ne kuvaavat maailmaa varsin tarkasti.
Tosin olemassaolon syvimpiä ja perimmäisiä totuuksia, tai sitä, "mikä todella on", ei voida tieteen keinoin selvittää. Ne jäävät filosofian, mietiskelemisen ja uskonnon toiminta-alueeksi.
Kun ajattelemme, miten vähän vuoden 1026 ihmiset tiesivät heidän asuttamansa maailman ominaisuuksista ja luonnonlaeista, voimme vain kuvitella mitä kaikkea vuoden 3026 ihmiset tietävät sellaista, mitä me emme osaa nyt kuvitellakaan.
PoistaNo kyllä. Mutta uuden fysiikkaan ja tähtitieteeseen liittyvän tiedon hankkiminen tulee ja on jo tullutkin aikaa myöten yhä kalliimmaksi.
PoistaMutta toivon kyllä, että saadaan kehitettyä toimiva ja riittävän halpakäyttöinen poimumoottori avaruusavuksiin.
Voimme tietysti myös saada kokea aidon Ensimmäisen yhteyden seuraavien tuhannen vuoden aikana.