Ludvig XIV:n kaksinaamaisuus meni vieläkin pidemmälle. Pyhän liigan taistellessa selviytyäkseen, Ranska jatkoi sotia naapureitaan vastaan useilla eri rintamilla. Hollantilaisten, englantilaisten ja monien saksalaisten ruhtinaskuntien oli pakko siirtää kalustoa ja miehiä torjumaan Ranskan aggressiota. Ilman tätä ongelmaa he olisivat luultavasti kyenneet sotimaan tehokkaammin ottomaaneja vastaan ja vahvistamaan Pyhän liigan asemaa. Ranska ei siis pelkästään kieltäytynyt taistelemasta laajentumaan pyrkiviä ottomaaneja vastaan – se aktiivisesti heikensi Euroopan puolustuskykyä.
Ludvig XIV:n toiminta aiheutti laajaa paheksuntaa läpi Euroopan. Englannissa ja Alankomaissa häntä moitittiin opportunismista ja syytettiin kristikunnan pettämisestä käyttämällä Turkin sotaa omien valtapyrkimystensä välineenä. Niin protestanttisessa kuin katolisessa Euroopassa hänen hyökkäystään Reininmaalle pidettiin laskelmoituna petoksena, jonka tarkoitus oli varmistaa Habsburgien heikentyminen. Muiden muassa paavi Innocentius XI tuomitsi jyrkästi Ludvigin aggression ja tuki Habsburgeja taistelussa sekä ottomaaneja että ranskalaisia vastaan.
[Näin oli lausuttu Sarastus-verkkolehdessä 7.3.2025 julkaistussa Saksassa asuvan turkkilaissyntyisen historioitsijan sekä Venäjän ja Itä-Euroopan tuntijan Cemil Kerimoglun kirjoittamassa artikkelissa Trumpin Amerikka ja Ludvig XIV:n Ranska.]
[Nykyään meillä taas ovat liberaalit arvot, joiden puolesta taistella. Sen ohella, että joudumme taistelemaan oman henkiinjäämisemme puolesta. Kiihkopoliitikot taas eivät ole liberaalien arvojen kannalla.]
Ludvig XIV oli reaali- ja voimapoliitikko, jonka motto ei ollut "Oma kansa ensin -ajattelu on vahingollista", vaan päinvastoin.
VastaaPoistaOIkeassa oli:
Ranska on edelleen entisellä paikallaan, mutta Turkin valta Euroopassa on kutistunut pikku maaplänttiin ja Habsburgin imperiumia ei ole aikoihin ollut olemassakaan.
Kunpa useammallakin maalla olisi samanlaisia voimamiehiä johtajinaan, niin ei tarvitsisi kärsiä putlereiden ja muslimien tinttaroinneista.