Franciscus tarttui uudistuksissaan myös katolista kirkkoa vaivaavaan korruptioon, joka ilmenee sekä finanssi- että pedofiliaskandaaleina. Katolista kirkkoa on perinteisesti vaivannut sille tyypilliseen hierarkiaan, patriarkaalisuuteen ja vahvaan yhteiskunnalliseen asemaan liittyvä taipumus valtaan ilman vastuuta. Franciscus muuttikin katolisen kirkon käytäntöjä aloittamalla hyväksikäyttötutkintoja koskevan tietojenvaihdon valtion poliisiviranomaisten kanssa.
[Näin oli lausuttu Vartija-lehdessä 28.5.2025 julkaistussa Lauri Snellmanin kirjoittamassa artikkelissa Paavi Franciscus: katolisuuden modernisointi ja liberalismin suunta.]
[Mainitussa on kyllä ollut pitempiaikainen roomalaiskatolisen kirkon märkivä haava.]
[...Ilmankos edes Irlannin tasavallan etnisyydeltään irlantilaiset kansalaiset eivät ole tätä nykyä kauhean innokkaita katolisia. Ja koska uskonnollinen erimielisyys Irlannin saaren katolisten ja protestanttien välillä on ainakin jonkin verran vaimentunut maallistumisen myötä, niin katsoisin omasta puolestani ainakin, että minusta Pohjois-Irlanti voitaisiin aivan hyvin liittää Irlantiin. Mutta asian ratkaiseminen kuuluu tietysti pohjoisirlantilaisille ja jossain määrin myös irlantilaisille Irlannin tasavallassa eikä minulle. Voisi kuvitella, että Irlannin katolisilla ei ole nykyään enää suurempia haluja törkeästi sortaa protestantteja. Eikä varmaan juuri edes kykyä semmoiseen. Viimeksi kuluneiden vuosisatojen aikana toki oli ollut niin, että Irlannissa protestantit olivat sortaneet enemmän katolisia kuin katoliset protestantteja, sillä valtiovalta Irlannissa oli kuulunut protestanttien hallitsemalle Englannille tai Yhdistyneelle kuningaskunnalle.]
Se tuo paavinkirkko sai nauttia niin kauan uskonnollisesta monopoliasemasta, ettei se ole sen aikana omaksumistaan asenteista ja toimintatavoista edelleenkään pyrkinyt pääsemään eroon vaikka vahvoja kilpailijoita on tullut haastamaan.
VastaaPoistaAsiassa auttaa kovasti maailmanlaajuinen tinkimättömän hierarkkinen valtapyramidi.
Nimellisesti katolilainen der Adolf ei välittänyt kirkkonsa opetuksista mutta ihaili sen hierarkiaa ja markkinoi sitä mallina tulevalle saksalaiselle ylivallalle.
Juu. Aikoinaan Rooman maailmanvallan huipullakin (lopulta) katsottiin, että hierarkkisesti järjestäytynyt katolinen kirkko sopii mainiosti valtion liittolaiseksi. Tiedä, mitä kveekareille olisi 300- tai 400-luvulla tehty, jos heikäläisiä olisi ollut jo tuohon aikaan olemassa. Valitettavasti kveekarismi syntyi vasta 1600-luvulla jKr., ja hierarkkisuuden puutteensa takia kyseessä on aivan päinvastainen kirkkokunta, jos siis verrataan roomalaiskatoliseen kirkkoon. Kysyn vain.
PoistaLisäksi voi sanoa, että 400-luvun loppupuolelta alkaen katolinen kirkko oli oikeastaan ainoa voima, joka kykeni pitämään yhteiskuntia jotenkin kasassa. Niin, ja se edusti tuolloin vanhaa kunnon roomalaista ideaalia Länsi-Rooman valtakunnan murentuessa ja murennuttua.
PoistaKaipa kveekareihin olisi suhtauduttu 300- ja 400-luvuilla alkukirkon taholta samaan tapaan kuin areiolaisiin.
PoistaMetka juttu muuten, että jos itseään uskovana evankelis-luterilaisena pitävältä suomalaiselta kysyy Isän, Pojan ja Pyhän Hengen suhteesta hän alkaa useimmissa tapauksissa selittää juurikin areiolaista harhaoppia.
Joo. Mutta kveekarismi ei silloin alussa toki kieltänyt normikristinuskon kolminaisuusoppia, sillä olihan se kuitenkin syntynyt normikristilliseltä pohjalta normikristinuskopohjaisessa kulttuurissa. Mutta sen oppiin ja elämäntapaan kuuluva suhteellinen kirjainuskovaisuuden vieroksunta – Martti Luther olisi nimittänyt sitä "hurmahenkisyydeksi" – on toki ennen pitkää johtanut siihen, että tätä nykyä läheskään kaikki "uskovaisina" kveekareina itseään pitävät henkilöt eivät usko Jeesuksen olevan Jumalan poika. Jotkut kveekareista jopati ovat ei-teistejä.
PoistaMielestäni kveekarismin ominaislaadun perusteella, siis sen mikä erottaa sen muista "kristinuskon" muodoista, voisin sanoa, että kveekarismi ei sinänsä tarvitse mihinkään oletuksia Jeesuksen jumaluudesta tms.