Samana vuonna 1939 alkoi myös toinen maailmansota, ja seuraavana vuonna Saksa miehitti Ranskan. Tämä vaikutti myös Dimitrin tekemään työhön, sillä natsien aloitettua Ranskan juutalaisten massapidätykset etsivät monet juutalaiset turvaa Lourmel-kadun keskuksesta. Vangitsemisen saattoi tässä vaiheessa välttää, mikäli pystyi todistamaan olevansa kristitty eikä juutalainen siitä huolimatta, että natsien juutalaisiin kohdistama vaino oli kylläkin etnistä eikä niinkään uskonnollista. Kastetodistuksella saattoi kuitenkin hämätä juutalaisia etsineitä viranomaisia.
Tämä antoi uuden ulottuvuuden Dimitrin pappisvirkaan. Osa keskukseen tulleista juutalaisista päätyi Dimitrin kanssa keskusteltuaan ottamaan vastaan kasteen, mutta hän kirjoitti kastetodistuksia pyydettäessä myös muille juutalaisille laittaen niihin ainoastaan pienen merkinnän muistaakseen itse, mitkä todistukset olivat aitoja, mitkä vääriä. Tällainen hämäys vaivasi hänen omaatuntoaan hieman, mutta hän katsoi kristillisen uskonsa ja pappeutensa velvoittavan hänet toimimaan näin. Hän kirjoitti:
"Ajattelen, että hyvä Kristus antaisi minulle tällaisen paperin jos olisin heidän asemassaan. Joten minun täytyy tehdä se [---] Jos myrskyn yllättämä hakee suojaa kirkosta, onko minulla oikeutta sulkea ovea?"
[Näin oli lausuttu Kirkkohistorian kahinaa -blogissa 31.8.2024 julkaistussa Ossi Tammiston kirjoittamassa merkinnässä "Tunnetko tämän juutalaisen?" - Dimitri Klepininin (1904-1944) tarina.]
[Tämänkaltaisten blogimerkintöjen julkaiseminen varmaankin ärsyttää monia tosiedistyksellisiä, koska heille juutalaiset kelpaavat ainoastaan kuolleina, ja monia muslimeita, koska perinteisen islamin mukaan juutalaiset ovat ali-ihmisiä ja koska heitä ärsyttää, että juutalaiset pitävät valtaa Jerusalemissa, joka on uuutalaisen uskonnon pyhin paikka ja islamin kolmanneksi pyhin paikka.]
Saattoihan Dimitrillä olla kristillisen humanismin lisäksi osamotiivina myös toive juutalaisten kääntymisestä aidoiksi kristityiksi, mikä olisi epäilemättä hivellyt hänen ammattiylpeyttään.
VastaaPoistaJuutalaisen käännyttäminen kristityksi kun ei ole helpoimpia tehtäviä.
Juu. Ei ole.
Poista...Mutta oletus, että muiden ihmisten pitäisi oikeastaan kääntyä siihen uskoon, mitä itse kannattaa, on ainakin minun mielestäni lievästi perverssi.
Kristinuskosta minä haluaisin poistaa aktiivisen lähetystyön ja opin Jeesus Nasaretilaisen jumaluudesta ja pelastavasta roolista ja kiinnittää siihen pysyvästi opin kirkon (ja uskonnollisten yhdyskuntien) ja valtion perusteellisen eron tärkeydestä. Ei sotaväellä eikä voimalla, sanoo Herra.
Lisäksi minä haluaisin poistaa siitä myös iankaikkisuuden toivon, mutta tämä on varmaankin liian paksua.
PoistaEhkä kokonaisuuden kannalta on kuitenkin parempi pitää lähetyskäsky voimassa sotaväellä ja voimalla leviävää islamia vastaan.
PoistaEnkä varsinaisesti paheksuisi, jos ristiretket otettaisiin uusiksi ja katsottaisiin, raikuuko Lähi-idässä sen jälkeen "Allahu akbar!" vai Deus vult!"?
Panisin rahani jälkimmäiselle vaihtoehdolle.
Yhteisten arvojen pitäisi ratkaista. Jos niitä ei juurikaan ole, niin sitten joutuu toimimaan toisin.
Poista