Kiinan ulkopuolella ajatellaan, että Kiinassa päättäjät päättävät ja sitten asiat muuttuvat kerrasta. Useimmissa asioissa niin ei käy. Kiinalaiset ovat luonteeltaan anarkistisia. He eivät usko heille määrättyihin sääntöihin noin vain.
Kun asuin Pekingissä edellisen kerran (2013–2016), ravintolatupakointi oli koko ajan kielletty. Silti tuloni aikaan ravintoloiden sisällä leijui yhä paksu savukerros. Kukaan ei lopettanut käryttämistä, sillä kieltoa ei valvottu, eikä rikkomuksista käytännössä rangaistu.
Tarkastajat alkoivat vihdoin vuonna 2015 kiertää ravintoloita, ja jos sauhuttelijoita löytyi, ravintolanomistaja saattoi saada jopa 1 500 euron sakot. Ravintolatupakointi loppui kuin seinään.
[Näin oli lausuttu Helsingin sanomat- lehdessä 26.12.2021 julkaistussa Mari Mannisen kirjoittamassa artikkelissa Anarkistiset kiinalaiset eivät välitä säännöistä vaan rangaistuksista, joten tupakka paloi ravintolassa kunnes oli luvassa kunnon sakot.]
[Mannerkiinalaisten "anarkistisuudesta" sanoisin, että kyseessä on suhteellisen passiivinen anarkismin muoto, vähän sellainen kuin elokuvaohjaaja ja näyttelijä Charlie Chaplinilla, jossa ei pyritä poliittisen aktivismin keinoin poliittiseen muutokseen. Tosin arvelen Chaplinin elokuvien olevan vallanpitäjien pannassa manner-Kiinassa. Voin olla väärässäkin.]
Tämä varmaan johtuu siitä, että yhteiskuntajärjestys Kiinassa ei ole muuttunut muutamaan tuhanteen vuoteen. Aluksi maata johti keisari ja häntä hännystelevä eliitti. Nykytilanne on täysin sama, mutta Suuren Johtajan titteli on vaihdettu. Kansa jatkaa elämistään samaan tapaan kuin ennenkin.
VastaaPoistaNiin voi olla. Tavallisilla ihmisillä on omat keinonsa selvitä. Ja omat keinonsa näyttää keskisormea vallanpitäjille.
Poista