Albert Bonnier oli avarakatseinen ja uudistusmielinen. Hän näki tehtäväkseen levittää erilaisia mielipiteitä, ei niitä tuomita, ei silloinkaan kun itse joutui pilkkakirjoitusten tai juutalaisvastaisten hyökkäysten kohteeksi.
Tiukille se otti, kun lahjakas mutta toimissaan mahdoton August Strindberg vei kustantajansa vankilatuomion partaalle. Novellikokoelma Naimakauppoja oli saanut närkästyneet konservatiivit syyttämään Strindbergiä ja Bonnieria jumalanpilkasta ja siveettömyydestä. Kustantaja puolusti nais- ja juutalaisvihaa viljelevän kirjailijansa sananvapautta.
Lopulta kumpikaan ei saanut tuomiota, mutta seuraavan polven kustantaja, poika Karl Otto Bonnier kyllä Strindbergin rasittamana hermoromahduksen.
Liki kahdeksankymmentä vuotta myöhemmin suvun nimeä kantava kustantamo julkaisi tuoreeltaan ruotsinnoksen Hannu Salaman Juhannustansseista. Suomessa hovioikeus tuomitsi sekä tekijän että kustantajan samoista strindbergiläisistä syistä.
[Näin oli lausuttu Helsingin sanomat -lehden sivuilla 8.1.2022 julkaistussa Leena Majander-Reenpään kirjoittamassa artikkelissa Maahanmuuttaja Albert Bonnier ryhtyi kustantajaksi 17-vuotiaana – ja rakensi mahtavan mediakonsernin.]
[Niin, kyllä joskus maahanmuuttajista on hyötyäkin vastaanottavalle yhteiskunnalle. Joistakin toisista taas ei ole, ja jotkut ovat suorastaan vahingollisia.]
[Tässä siteeraamastani tekstinpätkästä minulle tulee mieleen Jussi Halla-aho.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti