Vaikka ensimmäiset helluntailaiset pitivät Raamattua primaarilähteenä teologisen tiedon suhteen, Raamatun asemaa ”Jumalan sanana” perusteltiin pääsääntöisesti kokemuspohjaisilla ja pragmaattisilla argumenteilla (Frestadius 2020). Esimerkiksi yksi yleinen väite oli argumentti perinpohjaisesti muuttuneen elämän perusteella, joka painotti Raamatun voimaa muuttaa ihmisen elämä. Toinen oli argumentti Raamatun ainutlaatuisuudesta, joka korosti sen ihmeellistä sanomaa ja kykyä puhua ihmisille eri tilanteissa. Nämä kaksi pragmaattista argumenttia – eli argumenttia, jotka keskittyvät siihen mitä Raamattu saa aikaan – tukivat sitten helluntailogiikassa argumenttia Raamatun omasta todistuksesta, joka viittaa siihen, miten koko Raamattu on Jumalan inspiroima ja pettämätön ilmestys (esim. 2 Tim. 3:16; 2 Piet. 1:21).
[Näin oli lausuttu Areiopagi-sivustolla 2.2.2021 julkaistussa Simo Frestadiuksen vieraskynäkirjoituksessa Mitä yhteistä on Azusa-kadulla ja metafyysisella klubilla? Ajatuksia helluntailaisesta tietoteoriasta ja sen suhteesta amerikkalaiseen pragmatismiin.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti