Yliopistojen vihervasemmistolaisen politrukkisiiven edustajat kokoontuivat viime lauantaina mielenosoituksiin järjestääkseen – kuten he itse asian ilmaisivat –
”marsseja ja iskuja totuuden jälkeistä aikaa vastaan”. Helsingin
yliopisto houkutteli opiskelijoitaan ja palkollisiaan tähän
”tiedemarssiksi” kuvailemaansa tapahtumaan jutussa, jossa annettiin käytännön neuvoja poliittiseen mielenosoitukseen osallistumiseksi.
Paha sanoa teille rähinöitsijät, mutta totuuden eli tuttavallisemmin Pravdan aika on ollut ohi jo kauan sitten. Vaikka lehti onkin lopetettu, sitä lukenut väki näyttää riehuvan yhä.
Huvittavaa asiassa on muutama seikka. Ensinnäkin (1) paikallislehti
Helsingin Sanomat on mainostanut itseään samalla sloganilla, jossa myös
on paheksuttu siirtymistä ”totuuden jälkeiseen aikaan”. Kannanotto antaa
ymmärtää, että totuus omistetaan lasitalossa ja että ihmisten tuleminen
kriittisiksi valtamedioiden julistusta, salailua, asenteiden muokkausta
ja mielipiteiden manipulaatiota kohtaan on muka jotenkin paheksuttavaa.
Aina naurettavammaksi tilanne menee, kun huomataan, että punavihreä
media on nojannut pitkälti postmodernistiseen ja jälkistrukturalistiseen
yhteiskuntateoriaan, jonka mukaan mitään ehdotonta totuutta ei pitäisi
olla olemassakaan. Nyt kun median ja yhteiskuntatieteiden valtavirta
velloo punavihreässä liemessä ja ”vaihtoehtoiseksi” leimataan
puolueeton, EU-kriittinen tai yleensäkin ei-sosialistinen ajattelu, nämä vaihtoehdot eivät kelpaakaan vihervasemmistolle, joka pitää kriittistä ajattelua tuomittavana.
[filosofi Jukka Hankamäki blogissaan 24.4.2017 julkaisemassaan merkinnässä Pravdan jälkeisestä ajasta]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti