Vankileirijärjestelmässä valtion kontrolli konkretisoituu jyrkimmin.
Maassa on 80 000 – 130 000 poliittista vankia, jotka tekevät pakkotyötä
leirien kaivoksissa, suurtiloilla, metsäalueilla ja tehtaissa. Myös
10-vuotinen asevelvollisuus on kuin vapausrangaistus. Sotilaat ovat
valtion ja upseerien ilmaista orjatyövoimaa, ja he kärsivät sekä nälästä
että henkisestä ja fyysisestä väkivallasta. Erityisen julmasti
armeijassa kohdellaan naisia, joita asevelvollisista on vähintään
kymmenesosa. Heidän palvelusaikansa on lyhyempi, ja heidät ohjataan
taistelutoimintaa tukeviin tehtäviin, mutta he joutuvat usein sietämään
myös seksuaalista ahdistelua. Asepalveluksesta voi vapautua osoittamalla
lahjakkuutta esimerkiksi urheilussa tai musiikissa. Kaikkiaan 2,6
miljoonaa kansalaista eli noin kymmenesosa pohjoiskorealaisista on orjan
asemassa eikä saa työstään palkkaa. Orjuuttaminen, pakkosiirtäminen ja
väestön tuhoaminen ovat osa Kim Jong Unin ja Pohjois-Korean muun
hallinnon johdon rikoksista ihmisyyttä vastaan.
Kansalaisten kastijako, songbun, näkyy selvästi myös
asuinalueissa. Eräät alueet on varattu yhteiskunnan uskolliselle
eliitille, toiset taas kansanvihollisiksi tuomituille. Jo 1950-luvulla
kansalaisista luotiin dokumentit, joiden perusteella viranomaiset
kohtelivat heitä. Väki jaettiin kolmeen pääluokkaan sen mukaan, miten
uskollisia he olivat valtiolle. Uskollisten yläluokkaan, siis
etuoikeutettuun asemaan kuului noin neljäsosa väestöstä; toivottomin
neljännes, ”vihamieliset”, joutuivat syrjityiksi. Näiden väliin jäi
puolet väestöstä, ”horjuva” keskiluokka. 1960-luvun lopussa luokkajakoa
hienosäädettiin, ja kategorioita kertyi 51. Myöhemmin luokkajakoa on
muutettu kahteen otteeseen, joten tämän hetken tilanteesta on vaikea
saada selvää. Vihamielisiksi katsottuja pidetään kansanvihollisina,
jotka eivät ansaitse mitään ihmisoikeuksia. Parhaat asunnot,
koulutuspaikat ja työpaikat annetaan uskolliselle ydinluokalle.
Kuitenkin nykyisin voi ostamalla tai lahjomalla saada samat edut.
Ilmeisesti aseman voi myös menettää helposti.
[Näin oli lausuttu Agricola-verkon sivuilla 24.7.2019 julkaistussa Leena Rossin kirjoittamassa kirjaesittelyssä Heillä ei ole mitään kadehdittavaa maailmalta – vai onko?.]