Ihmetellä sopii, miksi Nordenskiöldistä ei ilmesty kymmenosaisia tv-sarjoja (yksittäinen dokkari näköjään on ollut Areenassa ja poistunut) tai fiktiivisiä suurtuotantoja? Hänhän on jännittävimpiä ja kuvauksellisempia suomalaisia kautta aikain. Hahmossa ei ole vikaa edes miituun ja kolonialismin kriteereillä. Nordenskiöld eli rakkausavioliitossa ja ihan inhimillisenä isänä. Hänen arvoissaan oli luonnonsuojelua, merinisäkkäiden sukupuutto hirvitti. Nordenskiöld suhtautui alkuperäiskansoihin kunnioittavasti. Hän ei millään muotoa muistuttanut etelän konkistadori-raakalaisia, merirosvoja ja siirtomaaisäntiä. Nordenskiöldin alusten keulakuva oli tiede.
Näin oli lausunut historioitsija ja kansanedustaja Teemu Keskisarja Sarastus-verkkolehdessä 31.12.2025 julkaistussa kirjoituksessaan Jäämeren sankari Nordenskiöld ja nykyisten reppanoiden talviurheilu lausuttuaan ensin perustavia asioita suomalaisen Adolf Erik Nordenskiöldin (1832-1901 jJs.) ansioista tietomme maailmasta lisäämisessä.
Yksi vastaus Keskisarjan esittämään kysymykseen voi piillä siinä, että A. E. Nordenskjöldin nostaminen valokeilaan vaikka jossain tv-sarjassa olisi omiaan nostattamaan kansallisia tunteita, vaikka nationalismissa ei ole sinänsä mitään pahaa ja vaikka oikeissa käsissä se voi olla varsin myönteinen yhteiskunnallinen voima.
Nationalismi eli kansallisuusaate merkitsee oman kansan merkityksen ja sen kielen, kulttuurin ja tapojen kunnioittamista ja historian tuntemista. Nationalismi kannattaa oman kansan kulttuurin viljelyä ja varjelua sekä pitää kansan korottamista kansakunnaksi luonnollisena ja normaalina asiana.
Nationalismi voi epäilyksettä myöskin johtaa rasismiin. Yhdysvaltain neekeriorjuus ja maassa vallalla myöhemmin aina 1960-luvulle saakka ollut institutionalisoitu rotuerottelu ovat myös hyvä esimerkki siitä. Hitlerin Saksan 1940-luvulla toimeenpanema juutalaisten kansanmurha on mahdollisimman äärimmäinen esimerkki asiasta. Toisaalta tätä voi kohdella samalla myös osana Hitlerin Saksan diktatorisen poliittisen järjestelmän kiihkoisänmaallista luonnetta. Tähän "isänmaallisuuteen" kuului myös mm. kehitysvammaisten ja psykiatrisesti sairaiden murhaaminen, jota tosin sitäkin nuo tekivät mahdollisimman salassa, kuin rosvot yöllä, sanoisin.
Suomessa myös saamelaisten pakkosuomalaistaminen ja Ruotsissa ja Norjassa tapahtunut saamelaisten ja suomalaisten pakkokansallistaminen kuuluvat myös tähän ikävään "sarjaan", vaikkakaan ne eivät olleet yhtä veristä meininkiä kuin hitlerilässä.
Etninen nationalismi voi kuitenkin johtaa myös sellaisiin historiassa tapahtuneisiin asioihin kuin Suomen kansallinen herääminen, Suomen itsenäistyminen Venäjän vallasta, Talvisodan ihme, suomalaisen yhteiskunnan sisäinen luottamus ja hyvinvointivaltio.
Tai vaikka Irlannin ja Intian itsenäistymiseen Yhdistyneen kuningaskunnan vallasta. Tai vaikka yleensä siirtomaajärjestelmän purkautumiseen. Viimeisten parinsadan vuoden aikainen ihmiskunnan historia on täynnänsä liberaaleja nationalistisia vallankumouksia.
Ne jotka tekivät Suomesta itsenäisen valtion olivat siis nationalismin elähdyttämiä. Myös juutalaisten natsivaltion murhakampanjalta pelastajana tunnettu Oskar Schindler (1908-1974) oli nationalisti. (Vaikka hän oli myös natsi. Itse sanoisin Schindlerin todellisuudentajuidempaa ja myötätuntoisempaa nationalismin lajia paremmaksi kuin hänen päämiehensä Adolf Hitlerin, jota vastaan hän lopulta katsoi joutuvansa asettumaan (ja siitä huolimatta säilytti henkensä yli toisen maailmansodan)).
Nykyaikainen nationalismi on melko lailla liberalismin vesa samaten kuten liberalismi on modernisoitumisen vesa. Se on syntynyt sen myötä, kun on alettu luopumaan uskosta ruhtinaanvaltaan Jumalan arvosta ja alettu uskomaan, että vallan oikeutus nousee kansasta. Nykyaikaista nationalismia ei voisi olla ilman maallistumista.
Nationalismi on liberaalissa muodossaan liberaali aate. Myöskin oppi kansan itsemääräämisoikeudesta on liberaalia perua.
Itse olen tavannut kannattaa vähäeleistä nationalismia.
Vähäeleistä nationalismia aikaisemmassa maamme historiassa ovat edustaneet kansallista heräämistä ajaneet ihmiset, Suomen kielen tasaveroisuutta ruotsin kielen kanssa ajaneet suomalaiset ja ne suomalaiset, jotka eivät vihanneet sydämensä pohjasta venäläisiä näiden venäläisyyden vuoksi mutta ajoivat kuitenkin Suomen itsenäistymistä Venäjästä.
Kuten on jo pontevasti todettu, niin on olemassa myös toisenlaista nationalismia. Sellaista joka ihan periaatteessa on valmis uhraamaan muut kansat ja etniset ryhmät oman kansan oletetulle edulle. Tällainen nationalismi ei tue ajatusta kaikkien ihmisten yhtäläisestä ihmisarvosta, eli kyseessä on nationalismin patologinen muoto. Käytän tällaisesta nationalismista nimitystä patologinen nationalismi.
PS. Jälleen julkaisen näin blogimerkinnän täällä uudessa, "kauniimmassa" muodossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti