Urbaaneista raivonpurkupaikoista on tullut viime vuosina jopa jonkinlainen trendi. Suomessakin on kiukkuhuoneita, ja Bangladeshiin on ollut rakenteilla jopa kokonainen vihanhallintapuisto.
Vaikka raivohuone ei ole kiinalainen keksintö, se sopii kiinalaisten mielenlaatuun erinomaisesti.
Negatiivisilla tunteiĺla ei Kiinassa retostella. Kasvojen säilyttäminen on täkäläinen sisu. Tapahtui mitä tahansa, kunnon kiinalainen esittää, että kaikki on kunnossa. Kerro hyvät uutiset, älä huonoja, kuuluu sanonta.
Ehkä osin siksi ahdistuksesta ja masennuksesta puhuminen on Kiinassa edelleen vaikeaa.
[Näin oli lausuttu Ylen sivuilla 30.3.2025 julkaistussa Jenny Matikaisen kirjoittamassa uutisartikkelissa Stressaantunut kiinalainen käy raivohuoneessa räiskimässä hääkuviaan rikki – "Pekingissä on paljon ihmisiä, joiden pää on täynnä asioita".]
[Kun länsimainen ihminen on manner-Kiinassa turismoimassa, niin jos hän kysyy paikalliselta ihmiseltä, että tästäkö pääsee sinne ja tänne, niin paikallinen todennäköisesti vastaa että kyllä ihan vain jotta kysyjä ei menettäisi kasvojaan.]
[Onko osasta ihmiskulttuureja löytyvä suuri kasvojen menettämisen pelko jotenkin liitoksissa kungfutselaiseen perinteeseen vai eikö, voidaan kysyä.]
Kiinassa ja Japanissa tehdään kovasti töitä, mutta siinä missä japanilaiset tekevät myös tulosta eivät kiinalaiset saa aikaan valmista samalla tavalla.
VastaaPoistaNäin siksi, että kiinalaiselle on pienempi paha tehdä vaikka kuinka pahasti pieleen, kuin paljastaa tietämättömyytensä kysymällä ohjeita.
Osataan tämä Japanissakin:
kun tsunami iski Fukushiman ydinvoimalaan, se löi ensimmäisenä varavoiman dieselgeneraattorit pois pelistä.
USAlaiset General Electricin insinöörit olivat ymmärtämättöminä sijoittaneet ne rannan ja voimalan väliin, eivätkä japanilaiset kokeneet voivansa huomauttaa asiasta, koska USAlaiset olisivat menettäneet kasvonsa.
Voin kuvitella miten ne jenkki-insinöörit olivat hartaasti mananneet pidellen päitään, kun tsunamin jälkeen koko asetelma selvisi.
Kasvojen menettämisen sairaalloisen pelon täytyy jotenkin kummasti olla kungfutselaisuuden perintöä. En muuta lähdettä tälle nyt keksi. Ellei ilmiö sitten ole siitä riippumaton mutta kiinalaisesta vaikutuksesta riippuvainen, koska syntynyt Kiinassa.
PoistaTuollaiseen maahan, kun turisti menee, ja kysyy sitten paikalliselta ihmiseltä, että onko tämä paikka tässä, niin paikallinen vastaa "kyllä", vaikka paikka ei olisikaan oikea, jotta turisti ei vain menettäisi kasvojaan.
Toisaalta manner-Kiinassa on laajalti käytössä kansanomainen lempinimi ulkomaalaisille: isonenä. Joten ei sitä aina olla kohteliaitakaan.