Muutetaan asetelmaa vielä vähän. Ei kiinnitetä autettavien pakolaisten määrää vaan heistä kansantaloudelle koituva rasite. Kielitaitoisesta koulutetusta pakolaisesta, joka pääsee oitis töihin ja alkaa maksaa veroja, ei ole mitään rasitetta vaan peräti hyötyä, lukutaidottamasta keski-ikäisestä, joka ei pysty koskaan työllistymään, on rahanmenoa paljon enemmän.
Olisiko oikein valita pakolaiset sen perusteella, keillä on parhaat mahdollisuudet sopeutua Suomeen ja työllistyä täällä. Onko siis parempi valikoida 200 000 hyvin sopeutuvaa sen sijaan että valitaan 50 000 huonosti työllistyvää, jos nämä vaihtoehdot rasittavat kansantalouttamme yhtä paljon
Tämä on arvovalinta, johon ei ole kunnollista vastausta, enkä osaa vastata minäkään. Onhan se myös lähtömaata ajatellen vähän ikävä asia, että parhaiten koulutetut lähtevät. Tosin maa, joka ei tarjoa väestölleen turvallisia oloja, ei voi vaatia ihmisten pysymistä maassa. Koulutettuihin pakolaisaalto painottuu nytkin, koska köyhillä ei ole varaa maksaa salakuljettajille. Irakin pakolaisissa on paljon koulutettua väkeä, jotka suhtautuvat halveksien myös joidenkin maanmiestensä edesottamuksiin Suomessa peläten näiden junttien (”lehmän takaa tulleiden”) pilaavan myös koulutettujen kaupunkilaisten maineen.
Jos olisi taipumusta salaliittoteorioihin, voisi jopa ajatella, että annamme ihmissalakuljettajien valita tänne pääsevät pakolaiset, koska näin saamme pystyvämpää väkeä.
Olen aiemmin ehdottanut, että Irakin pakolaisten keskuudesta valittaisiin suoraan vaikkapa akateemisen tutkinnon suorittaneet ja tarjotaan näille mahdollisuutta päästä maahan siirtolaiskriteerein, jos peruvat turvapakkahakemuksensa. Silloin siis pitää vastata itse omasta toimeentulostaan.
Koulutettujen valikoimista puoltaisi sekin, että yleensä vaino kohdistuu älymystöön ja harvemmin suureen massaan. (Isisin pakkovärväykset ovat kyllä vähän eri asia.)
[Vihreitten Osmo Soininvaara kalasteli näin 6.2.2016 bloginsa varsin pahaenteisesti nimetyssä merkinnässä Turvapaikkapolitiikkaa pitäisi järkevöittää maahanmuuttokriittisyyden sameissa vesissä]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti