Erilaisista "fobioista"

Noin viidentoista viimeisen vuoden kuluessa olemme saaneet todistaa erilaisten ”fobioiden” räjähdysmäistä lisääntymistä. Ne omalta osaltaan edesauttavat psykiatrisen kielenkäytön leviämistä poliittisen elämän sanastoon. Toisinajattelua pidetään psyykkisenä häiriötilana, ja olemme joutuneet toteamaan, kuinka moraalis- ja ideologisperusteiset kiellot ovat nekin huomattavasti lisääntyneet. Massiivisten maahanmuuttoaaltojen tai monikulttuurisuusideologian edessä tunnettu huoli samastetaan nyt ksenofobiaan. Ranskan suurten muslimiväestöjen integroitumisen ilmeisestä vaivalloisuudesta tunnettu huoli puolestaan on merkki islamofobiasta. Euroopan unionin syvenevää integraatiota kohtaan heränneet kriittiset ajatukset ovat peräisin eurofobiasta. Fobioiden listaan on luettava myös homo- ja transfobia, joista molemmista on viime vuosina ollut paljon puhetta. Vuoden -68 sukupolveen kuuluva uusi poliittinen eliitti vaatii, että suhtaudumme innokkaan vastaanottavaisesti niihin unelmiin loistavasta ja moniarvoisesta tulevaisuudesta, jotka saivat alkunsa tuona hulluna vuonna. Mutta mediaeliitin todellisuuspakoisen maailmankuvan edessä moni meistä on jo valmis etsimään keinoja aikaisempaa rajumpiin protestin muotoihin, tiettyjen ylilyöntien uhallakin.

Vuoden -68 sukupolven ideologian (l’idéologie soixante-huitarde) näkyvin ilmenemismuoto on nykyään monikultturismin ja yleisen monimuotoisuuden pyhittäminen. Tavoitteena on juurruttaa tämä ohjelma yhteiskuntaamme pysyvästi, ja sen tehtävän onnistumiseksi tarvitaan fasismin myyttiä. Myytti mahdollistaa sen, että viattomimmatkin osoitukset halusta puolustaa traditionaalisia arvoja ja niitä tukevia instituutioita voidaan tuomita yhdellä viittauksella 1900-luvun historian pahimpiin kauhuihin. Niinpä vallassa oleva edistysideologia (progressisme) voi esittää olevansa ainoa vaihtoehto: valittavana ovat joko monikultturismi tai barbaria. Kansanomainen toisinajattelu on aina mitätöity fasismikorttia heiluttamalla, ikään kuin jokainen erimielisyyden osoitus olisi merkki siitä, että nyt seistään sillä viimeisellä rajalla, jonka toisella puolen odottaa täysi kääntymys äärioikeistolaisuuteen. Itse asiassa tässä onkin kyse pyrkimyksestä riisua tavallinen kansa mentaalisesti aseista ja tehdä se näin kyvyttömäksi vastustamaan meneillään olevaa ennennäkemätöntä yhteiskunnallista insinööriprojektia, joka tähtää paitsi Ranskan kansallisen identiteetin myös koko eurooppalaisen sivilisaation perusteelliseen muodonmuutokseen.

[quebeciläinen sosiologi Mathieu Bock-Côté Sarastus-verkkolehdessä julkaistussa (alun perin oli julkaistu ranskalaisessa Le Figaro -lehdessä) kirjoituksessaan Karnevalistisen antifasismin rajat, joka käsittelee mm. Ranskan äskeisten paikallisvaalien tuloksesta, kun äärioikeistolaiseksi sanottu Kansallinen rintama (Front National) yllättävästi oli menestynyt, syntynyttä parkua]