Tutkimustuloksen
taustalla olleet tutkijat pääsivät poikkeuksellisen löydön jäljille
tutkimalla Hitlerin bunkkerissa sijainneen sohvan sisältämää
DNA-näytettä.
Näyte
paljasti tutkijoiden mukaan yllättäviä tietoja Hitlerin seksuaalisesta
kehityksestä sekä psykologisesta tilasta, joita tutkijat avaavat myös
tulevassa dokumentissa.
–
Jos hän olisi katsonut omia geneettisiä tuloksiaan, hän olisi lähes
varmasti lähettänyt itsensä kaasukammioihin, tutkimusryhmän tutkija Turi King totesi The Timesille.
[Näin oli lausuttu Ilta-sanomat -lehdessä 13.11.2025 julkaistussa Kristian Saineen kirjoittamassa uutisartikkelissa Tuore tutkimus paljasti totuuden Hitlerin sukupuolielimistä – ”Jos hän olisi...”.]
[Aiheeseen jotenkin liittyen olin aikoinaan eli vuoden 2015 joulukuussa julkaissut nk. lippulaivablogissani merkinnän otsikolla Kwai-joen sillan suhde Adolf Hitlerin kiveksiin. Kyse on tässä siitä, että ensimmäisen maailmansodan aikana keksittiin marssilaulu nimeltä Colonel Bogey March. Toisen maailmansodan alettua lauluun sovitettiin uudet sanat, joissa puhuttiin korkeiden natsijohtajien palleista. Saksan kansallissosialistien pyhästä hahmosta Adolf Hitleristä laulussa sanotaan, että hänellä on vain yksi palli. Mikä yhteensattuma, täytyy sanoa!]
[Voisi pitää huvittavana, jos siinä mitään huvittavaa on, että Hitlerillä ja hitleriläisillä ei ollut minkäänlaista objektiivisesti luotettavaa keinoa selvittää sitä, onko ihminen "juutalaista rotua". Jos Saksan kansallissosialistisella työväenpuolueella olisi ollut nykyinen tieto DNA:sta ja keinot tutkia ja analysoida sitä, he olisivat joutuneet lopulta toteamaan ainakin itselleen, että ei oikeastaan ole olemassa yhtä nimenomaan juutalaisiin sopivaa geneettistä klusteria. Mutta ehkä he olisivat siinä tapauksessa siirtäneet tutkimuksensa fokuksen juutalaisten "toimintaa" ja "käyttäytymistä" koskeviin DNA:n osiin. Veikkaan kyllä, ettei juutalaisten DNA:sta löytyisi mitään erityistä muusta ihmislajista eroavaa paskamaisuuteen altistavaa materiaalia.]
[Ja vaikka juutalaisuus sekä etnisenä ryhmänä että uskontona oli alun perin syntynyt rajatulla maantieteellisellä alueella, niin viimeisten kahden ja puolen vuosituhannen aikana juutalaisten DNA on muuttunut suhteellisen monipuoliseksi. Juutalaisuuteen on jopa kääntynyt ulkopuolelta ihmisiä, vaikka juutalainen uskonto ei sellaista erityisemmin ole rohkaissut. Jotkut juutalaisista ovat naineet juutalaisuuden ulkopuolelta. Joskus juutalainen nainen on voinut harjoittaa avioliiton
ulkopuolista seksiä seurakunnan ulkopuolisen miehen kanssa, mikä on
voinut johtaa hedelmälliseen raskauteen. Joskus juutalaisia naisia on raiskattu, ja sellainen on myös voinut johtaa uuden geneettisen materiaalin sisältymiseen "juutalaiseen" perimään. Ja lisäksi voidaan mainita seksuaalinen valinta, geneettinen ajautuminen ja uuden perimäaineksen luonnollinen syntyminen hedelmöitymisen yhteydessä. Ja myös sattuma vaikuttaa. Puhumattakaan lievästä määrästä luonnonvalintaa, kun juutalaisia on muuttanut tai siirretty uusille alueille. Ihminen on toki erittäin rajussa määrin kulttuuriolento, mutta lajiimme ja sen yksilöihin silti vaikuttaa luonnonvalinta vaikkakin mittavien kulttuuristen kykyjemme vuoksi hitaammin kuin muihin lajeihin. Meidän lajimme ei pelkästään sopeudu geneettisesti vallitseviin olosuhteisiin vaan se myös sopeuttaa ja mukauttaa ympäristöä omiin tarpeisiinsa.]
[Juutalainen uskonto on syntynyt mitä ilmeisemmin 600-luvulta eJs. alkaen nk. Palestiinassa. Palestiina ei tässä viittaa nykyajan "palestiinalaisiin" vaan alueeseen Levantissa | Jordan-joen paikkeilla ja sen ja Välimeren välimaastossa. Alun perin juutalaisten kieli oli ollut heprea, mutta alueelle levisi ennen pitkää Lähi-idän silloinen yleiskieli aramea. Jeesus Nasaretilaisen äidinkieli, sillä hän oli kotoisin pohjoisen Galilieasta, oli aramea. Jerusalemissa ja sen ympäristössä Juudeassa taas jotkut puhuivat edelleen äidinkielenään hepreaa hänen elinaikanaan.]
[Eräät oppineet olivat jo vuosisatoja ennen Jeesuksen elinaikaa nimittäneet aluetta Palestiinaksi. Kyseessä ei siis ollut valtion taikka minkään valtakunnan nimitys, vaan alueen. Nimitys sai alunsa pronssikauden lopulla alueelle saapuneista indoeurooppalaista kieltä puhuneista filistealaisista. Nämä kuitenkin ennen pitkää luopuivat omasta kielestään. Ajanlaskun alkuun mennessä heidän filistean kielestä luopumisestaan oli kulunut jo vähintään vuosisatoja.]
[Filistealaiset saattoivat olla olleet osa nk. merikansojen väkivaltaisia valloitusretkiä pronssikauden lopulla. Nämä onnistuivat tuhoamaan likimain kaikki valtakunnat itäisen Välimeren alueella. Ja ainakin jonkin kerran myös tarunomaisen Troijan. Egypti heikentyi joutuessaan epätoivoisesti puolustautumaan näiden hyökyjä vastaan. Se kuitenkin onnistui lopulta lyömään merikansat ja näin säilyi valtakuntana.]
[Koska hitleriläisillä ei kerran ollut minkäänlaista luotettavaa keinoa, edes periaatteessa, selvittää että kuuluuko tutkittava yksilö "juutalaisiin", niin he todistivat omasta mielestään asian kiinnittämällä huomion siihen, että kuuluuko yksilö, hänen vanhempansa tai isovanhempansa juutalaiseen seurakuntaan. Mikä antikliimaksi!]
[Lopuksi haluaisin riimitellä itse hiukan. Aikoinaan Rooman keisari oli antanut juutalaiskapinan kukistamisen jälkeen painaa rahoihin ilmaisun Ivdaea Capta. Mutta minä sanon teille: Ivdaea Facta.]
[PS.:]
[Lisäksi haluaisin mainita asiaan täysin liittymättömän asian. Paljon filistealaisten ja muiden sellaisten, joista merkittävä osa itse asiassa oli ollut kreikkalaista alkuperää, väkivaltaisten valloitusretkien jälkeen Vähän-Aasian länsirannikolta muutti suuri joukko ihmisiä, olivatkohan indoeurooppalaista kieltä puhuvia lyydialaisia, Apenniinien niemimaalle jonnekin Rooman pohjoispuolelle. Tämä tapahtui 700-luvulla tai jo jonkin verran sitä ennen. Ilmeisesti maahanmuuttajat alistivat alueen alkuperäisasukkaat mutta omaksuivat kuitenkin näiden kielen. Näin syntyi etruskien kansa ja valtakunta, joka ehti olla hyvän aikaa valtava uhka Roomalle ennen kuin Roomasta tuli lopulta vahvempi. Tiukasti ottaen etruskien valtakunta ei kuitenkaan ollut yhtenäinen vaan se muodostui enemmän tai vähemmän yhteistyössä tai riidoissa keskenään toimivista kaupunkivaltioista. Ainakin osa Rooman muinaisista kuninkaista oli etruskilaista alkuperää.]
[Roomassa oli ennen 500-luvun eJs. loppua kuningasvalta. Jotakin sitten tapahtui, ja roomalaiset perustivat tasavallan, jossa on kyse siitä, että valta ei ole yhdellä, kuten kuninkaalla, vaan monella. Tätä tarkoitti res publica, "julkinen asia", josta juontuu monissa länsimaisissa kielissä nykyään tasavaltaa tarkoittava sana.]
[Rooman senaatti oli kuningasvallan aikana ollut aatelisista koostunut kuninkaan neuvonantajien neuvosto. Tasavallan synnyttyä senaatti muodosti hallinnon keskuksen.]
[Roomassa aikaisempi kuninkaan valta jaettiin vallankumouksen myötä kahdelle virkamiehelle nimeltä preetorit, sekä yhdelle pappismiehelle. Myöhemmin korkeimpien virkamiesten nimikkeeksi tuli konsulit. Konsulin virkakausi oli varovaisuussyistä periaatteessa vain yksi vuosi kerrallaan.]
[Aluksi varsin moni tärkeä valtion virka oli Roomassa varattu ainoastaan senaattorisäätyä edustaville miehille, mutta ennen pitkää tavallinen, aateliton, kansa, jota kutsuttiin plebeijeiksi, sai taisteltua itselleen valtiossa hiukan tasa-arvoisempaa asemaa. Mutta joka tapauksessa lainsäädännöstä huolehtivat edelleen samat kansankokoukset, joiden äänestyssäännöt eivät siltikään muuttuneet kauheasti tavallisten ihmisten etujen ajamisen kannalta paremmiksi. Nk. parempi väki oli onnistunut taistelemaan itselleen torjuntavoiton.]
[Keltit olivat aikaisemmin onnistuneet valloittamaan itselleen Po-joen laakson, ja näin heistä oli tullut jonkinlainen riesa etruskeille. Vuonna 390 keltit onnistuivat jopa valloittamaan ja ryöstämään Rooman. Tämä herätti roomalaisissa suurta vihastusta, ja sitä pidettiin heidän piirissään laajalti huonona siirtona.]
[Keltit olivat valloittaneet lähes koko Rooman. Ainoastaan Capitolinus-kukkula oli valloittamatta. Kelttiarmeija rupesi piirittämään kukkulaa. Roomalaiset ehdottivat nyt, että he voisivat maksaa siitä, jos maahanmuuttajat suostuisivat lähtemään suosiolla kaupungista. Kelttien armeijan johtaja Brennus vaati vaatimattomasti 330 kiloa kultaa. Roomalaiset suostuivat vaatimukseen. Kun kultaa ruvettiin punnitsemaan, niin keltit käyttivät tarinan mukaan kuitenkin roomalaisten kannalta hiukan epäedullisia punnuksia. Roomalaiset valittivat asiasta. Brennus heitti sitten miekkansa punnusten päälle ja lausui lentäväksi muodostuvan lauseen: "Vae victis!" Lausuma kuuluu suomeksi: "Voi voitettuja!" Mutta kelttiarmeija lähti sitten ystävällisesti menemään saatuaan pyytämänsä, tai vaatimansa.]
[Valitettavasti siinä sodan myllerryksessä koko Rooman valtion arkisto oli palanut. Tästä syystä 300-lukua varhaisemmista ajoista ei ole säilynyt roomalaisperäistä kirjallista tietoa. Muutamat nykyaikaan asti säilyneet piirtokirjoitukset eivät yksinään ole kovin hyvä lähde Rooman wanhoista ajoista. Kreikkalaisista ja puunilaisista lähteistä on toki löytynyt jotakin hyödyllistä.]
[Kelttiarmeijan poislähdön jälkeen arvovaltaisten roomalaisten sukujen jäsenet rupesivat kaivelemaan perimätietojaan wanhoista ajoista, ja niin Rooma loi kansallisen mytologiansa, joka kertoo mm. siitä, että kuinka kamalaa oli ollut etruskikuninkaiden, tai erityisesti viimeisen heistä, hallintokaudella. Ja siitä, kuinka ja millä tavalla ja mistä syystä tämä lopulta karkotettiin. Mytologia saattaa pitää suurin piirtein paikkansa, tai sitten ei. Roomalaiset olivat nyt sitten kuitenkin mahdollisimman virallisesti allergisia kaikelle kuningasvallalle vivahtavalle. Se oli osa roomalaisten itseymmärrystä. Näin olikin aina vuoteen 27 eJs. saakka, jolloin roomalaiset eivät enää viitsineet panna vastaan, koska olivat lopen kyllästyneet jatkuviin sisällissotiin. Kuningasvalta syntyi näin uudelleen, mutta kotimaisin voimin.]
[Octavianus-Augustus (63 eJs–14 jJs., virassa 27 eJs–14 jJs) oli Rooman uusi kuningas, ja kuningasvallasta tuli nyt pysyvä sen ansiosta, että ensimmäinen kuninkaista oli hyvä näyttelijä ja diplomaattinen johtaja, joka osasi esiintyä vaatimattomasti ja esittää asiat taiten siten, että juuri hän oli pelastanut tasavallan ja sen instituutiot ja siksi hänellä oli arvovaltaa enemmän kuin muilla senaatin jäsenillä vaikka muodollista valtaa hänellä ei ollut enempää kuin muillakaan. Miehen taitavan propagandan kaiku on löytänyt tiensä jopa kristinuskoisten Uuteen testamenttiin (Luukkaan evankeliumin alku). Octavianuksen ottoisä testamentin kautta, Gaius Julius Caesar (100–44 eJs. ), oli varmaan myöskin ennen murhatuksi tulemistaan ehtinyt tulla siihen tulokseen, että maailmanvallaksi kehittynyttä Roomaa ei voinut enää hallita kuin se olisi edelleen kaupunkivaltio ja että jotain tarvitsisi tehdä. Hän ei kuitenkaan ollut taitava diplomaatti vaikka oli populaarien "puolueen" pitkäaikainen kannattaja. Niinpä hänen työnsä jäi kesken.]
[Caesar, Rooman vahva mies, oli saattanut olla erittäin ylimielinen paskiainen, mutta hän oli myös paitsi erinomaisen taitava sotapäällikkö, niin myös hyvin urhea ja rohkea mies, joka tykkäsi armahtaa roomalaiset vastustajansa ja joka ei välttämättä aina kulkenut joka paikassa henkivartijat turvanaan. Hän oli huoleton veikko suorastaan itsetuhoisessa määrin. Mutta miksi huolehtia liikaa asioista, jos sellaisesta tulee murhetta ja elämä alkaa maistua tylsältä ja ilottomalta.]
[Caesarin murhasalaliittoon kuului Brutus-niminen mies, jota Caesar oli pitänyt ystävänään. Miehellä oli sama klaaninimi kuin sillä Brutuksella, joka oli 500 vuotta aikaisemmin ollut kukistamassa kuningasvaltaa. Hän joutui pian kuitenkin järkytyksekseen toteamaan, että läheskään kaikki roomalaiset eivät pitäneet häntä sankarina, joka vapautti Rooman tyrannin vallasta.]
[Octavianus, jolle helpottunut ja samalla pelokas Rooman senaatti antoi uuden sisällissodan päättymisen jälkeen kunnianarvoisaa tarkoittavan kunnianimen Augustus, ei ollenkaan suostunut käyttämään roomalaisen hyvän tavan mukaista adoptionimeään Octavianus, joksi hänen klaanimensä Octavius oli virallisesti muuttunut, vaan adoptioisänsä nimeä Gaius Julius Caesar.]