Yksi asia minua jäi harmittamaan, ei vain Adornossa vaan niin vanhoissa kuin nykyisissä vasemmistolaisissa yleensäkin: he sekoittavat tai suorastaan samastavat fasismin ja kansallissosialismin. He siis käyttävät usein kansallissosialismista termiä fasismi.
Adorno käyttää paljon sanaa fasismi, mutta hän ei taida viitata sillä kertaakaan varsinaiseen fasismiin. Omien oppiensa suhteen vasemmistolaiset ovat kyllä tieteellisen tarkkoja, mutta vastustajan he voivat leimata löysästi juurikaan perustelematta. Tästä kai juontuu sekin, että arkipuheessa fasistiksi haukutaan ihmistä kuin ihmistä, jota pidetään jonkinlaisena sortajana ja alistajana.
[Näin oli lausuttu Tieteessä tapahtuu -julkaisun numerossa 1/2025 julkaistussa Pekka Wahlstedtin kirjoittamassa kirja-arviossa Elämätöntä elämää kulutuskulttuurissa – Theodor Adornon ennen suomentamaton klassikko, jossa käsitellään Adornon (1903–1969) yhdessä Max Horkheimerin (1895-1973) kanssa kirjoittamaa teosta Valistuksen dialektiikka.]
[Minusta hitleriläinen kansallissosialismi eli natsismi, fasismi ja kommunismi ovat kaikki modernistisia totalitaristismia kannattavia ideologioita. Natsismi palvoi kansaa ja verenperintöä ja oli erittäin rasistinen ideologia. Fasismi taas palvoi valtiota ja oli periaatteessa jonkin verran natsismia vähemmän rasistinen ideologia. Mutta täytyy muistaa se, fasismi omaksui myönteisen kannan juutalaisvastaiseen lainsäädäntöön vuonna 1938. Onneksi se oli siihen asti pärjännyt ilman sellaista. Mutta fasistien johtaja Mussolini kai oli opportunismin vallassa tuolloin, kun Hitler puolueineen ja valtioineen oli onnistunut lopulta tekemään häneen vaikutuksen. Kummatkin näistä ovat myös imperialistisia ideologioita. Kommunismi on pohjaltaan natsismia selvästi tervehenkisempi oppi, jonka lakana kuitenkin likaantuu pahasti siitä, että se on edellisten tavoin polkenut varsin pontevasti ihmisten oikeudet maan lokaan, vaikka sen oli pitänyt olla työläisten puolella. Ja täytyy muistaa, että kommunistihallinnotkin ovat osanneet olla rasistisia. Kaikki kolme ideologiaa ovat kannattaneet jesuiittamoraalia eli sitä, että jos päämäärä on luvallinen, niin kaikki keinot siihen pääsemiseksi ovat luvallisia ja sallittuja.]
[Kansallissosialismista ovat jotkut sanoneet, ettei se ainakaan sosialistinen oikeasti ollut. Ja tämä on totta. Hitler ja natsipuolue päättivät lopulta säilyttää yksityiset yritykset talouselämän perustana. Perusteena tälle lienee ollut se, että tällä tavoin tulee varmistettua varustelun tehokkuus. Ja toiseksi, laajat sosialisoinnit olisivat voineet kääntää yhteiskunnan perinteiset vaikutusvaltaiset ryhmät puoluetta vastaan, joten siksikin kannatti välttää sosialisointeihin ryhtymistä. Yritysjohtajat, asevoimien upseerit ja aateliset lepyteltiin tällä tavoin. Myös sillä tavoin, että Hitler puhdisti väkivaltaisesti puolueensa rivit sen vasemmistolaisimmista aineksista vuonna 1934 nk. pitkien puukkojen yönä.]
[Mutta kuten tästä Liberalismiwikin artikkelista voi lukea, niin natsit kuitenkin toteuttivat varsin paljon vasemmistolaisia uudistuksia. Jos Suomen sosialidemokraattinen puolue ja Vasemmistoliitto ovat vasemmistolaisia puolueita, niin toki oli Saksan kansallissosialistinen työväenpuoluekin.]
[Hitler puolueineen toteutti samantapaista yritysstrategiaa kuin kommunistisen puolueen yksivaltaisesti hallitsemassa manner-Kiinan nk. kansantasavallassa on tehty 1980-luvulta alkaen. Eli kummassakin maassa talouselämän toimijat ovat joutuneet tottelemaan hallitsevan puolueen oikkuja ja tahtotilaa. Olkaa yksityisiä yrityksiä, kunhan teette niin kuin me tahdomme, on ollut näiden herrojen iskulause.]
[Espanjan "falangismi" taas oli hitleriläisyyteen ja jopa fasismiin verrattuna selkeästi taantumuksellinen ideologia, joka ajoi suurmaanomistajien ja katolisen kirkon etuja.]
