Toimitusministeriönä toimimisen aika tuleekin heti, kun loikkarien
päässä syttyy lamppu ja he huomaavat, että heillä ei ole tulevaisuutta
”Uudessa vaihtoehdossa”, jonka ehdokkaina he eivät voi uusia
kansanedustajan paikkojaan.
Entiset järkipersut Jussi Niinistö ja Sampo Terho pelastettaneen tällöin
kokoomuksen listalle Helsingissä, mikä ei vielä kaada hallitusta. Sen
sijaan paperikonemies Jari Lindströmille tehdään Sdp:stä tarjous, josta
hän ei voi kieltäytyä. Ehdokkuus demarien listalta vaatii kuitenkin
matelemista Sdp:n ryhmään jo tämän eduskunnan aikana.
Kristillis-konservatiivit Simon Elo ja poliittinen komeetta Maria Lohela
puolestaan löytänevät henkisen kotinsa kristillisdemareista, joiden
riveihin palannee myös Toimi Kankaanniemi. Hän saa harhailunsa anteeksi,
sillä uskon olemushan on epävarmuus, kilvoittelu ja hoipertelu.
Nämä puolueet ovat kuitenkin oppositiossa, mikä murentaa hallituksen
tukipilarina toimivan ”Uuden vaihtoehdon” raihnaista ryhmää. Tästä se
hajoaminen vasta alkaa, saattepa nähdä.
Muiden loikkariedustajien tulevaisuus on synkempi. Kahdesta
kansanedustajakaudesta ei saa vielä kansanedustajan eläkettä, jonka
turvin voisi kiemurrella kotisohvalle katselemaan televisiosta
itsenäisyyspäivän juhlavastaanottoa.
Se tulisi vasta kolmannesta. Mutta lohdutuksekseen he saavat yhteiskuntaan sopeuttamisen päivärahaa. Se onkin tarpeen näiden ”no name” -pudokkaiden päätyessä työntelemään potkukelkkaa lumipyryssä.
[filosofi Jukka Hankamäki blogissaan 15.6.2017 julkaisemassaan merkinnässä Hallituksen lopullinen Rigoletto,
jossa sanoo vielä sanasen Suomessa äskettäin tapahtuneesta
EU-johteisesta vallankeikauksesta, joka johti Perussuomalaisten
paljon haluttuun hajoamiseen.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti