Britit jännittivät venäläisiä. Suomalaiset yrittivät hyödyntää tätä.
Kun poliittinen edustaja Shepherd ensimmäisen kerran tapasi presidenttinä toimineen marsalkka Mannerheimin, tämä käytti neuvostoliittolaisista koko ajan ”the bolshies” -nimitystä.
Englanninkielinen sana viittaa bolsevikkeihin ja oli hiukan halventava. Shepherd yritti väittää Mannerheimille, että Britannian ja Neuvostoliiton liittolaisuus perustui luottamukseen.
Mannerheim teki Shepherdiin kuitenkin vaikutuksen. Kun Shepherd ensimmäisen kerran tapasi pääministerin ja tulevan presidentin Paasikiven, tämä hämmensi brittidiplomaattia.
Shepherd raportoi Lontooseen, että Paasikivi oli ”lähestyvästä seniliteetistään” huolimatta vaikuttava persoona. Myöhemmin hänen käsityksensä parani.
[Näin oli lausuttu Ilta-sanomat -lehden sivuilla 29.5.2025 julkaistussa Seppo Varjuksen kirjoittamassa uutisartikkelissa Karu kuva Suomesta – britit pitivät J.K. Paasikiveä ”seniilinä”.]
[Marsalkka Mannerheim oli aatelinen sormenpäitään myöten. Jätän mainitsematta nyt sen, että ainakin nuorempana hän oli mielellään käyttänyt prostituoitujen palveluksia, mutta siihen aikaan se oli varmaankin ollut tapana Venäjän keisarikunnan asevoimien upseereiden keskuudessa.]
[Tämä on vain minun mielipiteeni, mutta minusta Mannerheim on ollut enemmän plussaa kuin miinusta Suomelle siitä huolimatta, että hän hoiti hiukan huonosti maamme sisällissodan jälkiselvittelyt ja monet selvittelyt jo sitä ennen. Ainakin hän osasi periaatteessa johtaa sodankäyntiä. Eikä hän missään vaiheessa ryhtynyt harjoittamaan vallankaappausta Suomen laillista hallintoa vastaan, vaikka ainakaan nuorempana hän ei mitä todennäköisimmin ollut ollut kiihkeä demokraatti.]
[Mitä tulee tuohon väitteeseen, että Yhdistyneen kuningaskunnan ja Neuvostoliiton liittolaisuus olisi perustunut luottamukseen, niin sen enempää Winston Churchill kuin Josif Stalin eivät luottaneet kannaltaan vihamieliseen järjestelmään ja sen poliittisiin tuotteisiin. Kyseessä oli sen sijaan klassinen viholliseni vihollinen on ystäväni -ilmiö. Toki sodan aikana Lännessä saatettiin joissakin piireissä välillä hyvinkin lujaa ihailla kaikkea "venäläisyyttä". Tämä oli syntynyt pakon tuoman liittolaisuuden ja sinisilmäisyyden myötä. Tunne ei myöskään ollut molemminpuolinen. Neuvostoliiton virallisessa lehdistössä – muuta lehdistöä siellä ei ollutkaan – ei pahemmin ihailtu mitään länsimaista. Sen sijaan siellä saatettiin väittää, että vastoin yleistä tietoa lukemattomat maailmalla tunnetut keksinnöt ovat oikeastaan venäläisten tekemiä.]
[Lisäksi pidän suurena virheenä sitä, että YKK ei julistanut sotaa Neuvostoliitolle silloin, kun se Saksan vanavedessä hyökkäsi Puolaan ja kun maat sitten jakoivat alueen keskenään. Puolan kansallinen olemassaolo nykyään on Länsivaltojen, ei Neuvostoliiton, ansiota.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti