Performanssilla on tietenkin hyötyjänsä. Tunnetaloudessa tuomariksi asettuminen on oiva tapa kerätä sosiaalista ja sitä kautta vähän muutakin pääomaa. Aina joku ottaa tehtäväkseen ylläpitää hyväksytyn tunne- ja muun ilmaisun alati muuttuvaa labyrinttia ja tuomita sen hähmäisten kriteereiden mukaan. Tässä toimessa tärkein ominaisuus on vankkumaton usko omaan erehtymättömyyteen ja moraaliseen ylemmyyteen. Merkinnän maailmassa tehtävää hoitaa valtio.
Reaalimaailmassa sama mekanismi on pikemminkin täydellisen uusliberalistinen sovellus. Se on arvon keräämisen strategia, jossa moraalipisteyttämällä muita itseään alemmas nostetaan omaa arvoa. Vasemmistolaisina itseään pitävien viehtymystä siihen on vaikea ymmärtää. Ainakaan kovin luokkatietoista toimintaa yksilöiden rankkaaminen ja rankaiseminen moraalimarkkinoilla sekä essentialisointi pahoiksi ihmisiksi ei ole.
[Näin oli lausuttu Kansan uutisten sivuilla 20.4.2025 julkaistussa Emilia Männynvälin kirjoittamassa kolumnissa Kilttien ihmisten tyrannia – empatiasta, uhreista ja syntipukeista. Pitkä kirjoitus ponnistaa islantilaisen Friða Ísbergin vuonna 2023 julkaistusta romaanista Merkintä.]
[Minun muistaakseni Karl Marx (1818-1883) ja Friedrich Engels (1820-1895), kaksi saksalaista marxilaisen eli sosialidemokraattisen työväenaatteen perustajaa ja teoreetikkoa, vastustivat kaikenlaista moralismin asettamista poliittisen toiminnan perustaksi ja siitä huolimatta, että he kykenivät tuntemaan raivostuneisuutta työväestöön kuuluvien ihmisten yhteiskunnallisen aseman ja kohtelun vuoksi.]
[He itse asiassa olivat jopa sitä mieltä, että oikeus ei ole pelkästään työläisen vaan myös kapitalistin puolella. Ja että yhtäläisten oikeuksien välillä ratkaisee voima.]
[Marx ja Engels uskoivat työväenluokan nousevan ennen pitkää hallitsevaksi yhteiskuntaluokaksi jo silkan yksilömääränsä ynnä poliittisen tiedostuneisuutensa heräämisen myötä.]
[Voi sanoa, että monien vasemmistolaisten(kin) nykyään harjoittama hyvesignalointi on uskonnollisluonteinen tapa suuntautua maailmassa.]
[Siteeraan lopuksi näiltä klassikkoihmisiltä varsin klassisen ja tunnetun pätkän:]
Uskovaisen kärsimys on samalla sekä ilmaus aidosta kärsimyksestä että protesti sitä vastaan. Uskonto on sorretun huokaus, lämmin sydän sydämettömässä maailmassa, sielu siellä, missä sielua ei ole. Se on kansan oopiumia.
["Köyhät teillä on aina keskuudessanne." Näin on Uuden testamentin mukaan lausunut muuan Jeesus Nasaretilainen (kuoli 30-luvulla, koska hänet teloitettiin). Marx ja Engels taas olivat sitä mieltä, että tuotannon suuren lisääntymisen, sitä seuraavan elintason nousun sekä työläisten yhteiskunnallista vallan myötä poistuu lopulta ihmisten henkinen tarve uskonnolle.]
[Olikohan se Friedrich Engels, joka oli kerran lausunut jotain sellaista, että kristinusko on tavallaan eräänlainen sosialismin muoto mutta sellainen, että kristinuskon mukaan aineellisesti hyvinvoiva yhteiskunta sijaitsee tuonpuoleisessa, taivaassa, kun taas marxilaisen sosialismin aatteen mukaan se tulee sijaitsemaan tässä näkyvässä maailmassa, missä me elämme.]
[Ja onhan länsimaissa nähty varsin mittavanlaajuinen maallistuminen. Ja myöskin sukupuoliset liitot ovat muuttuneet varsin vapaamielisenoloisiksi nykymaailmassa, tai siis ainakin länsimaissa.]
[Tosin en usko, että koskaan poistuu täydellisesti tarve uskonnollisluontoisille käsityksille ja näkemyksille. Ihmisillä saattaa olla monenlaisia "taikauskoisia" käsityksiä vaikka eivät kannattaisikaan erityisesti jotain tiettyä uskonnon tai uskonnollisuuden muotoa. Ja ovathan etiikka ja moraalikäsityksetkin luonnoltaan uskonnollisia.]
[Ja luulenpa myöskin, että yhteiskunta tarvitsee koossapysyäkseen jonkinlaisen Suuren kertomuksen, taikka useampia sellaisia.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti