Suuret loikkariluvut ja Suomen heikko taloustilanne antoivat Punaiselle Karjalalle aihetta vertailuun Suomen ja Neuvosto-Karjalan välillä, vaikka Karjalassa kurjuus ei missään nimessä ollut sen vähäisempää kuin Suomessakaan. Päinvastoin, bolšševikkien vuonna 1929 käynnistämän pakkokollektivisoinnin seurauksena maanomistajien tiloja pilkottiin ja uudistusta vastustavien omaisuutta takavarikoitiin. Osa heistä leimattiin neuvostovastaisiksi ja tuomittiin kuolemaan. Kollektivisoinnin tavoitteena oli ottaa suuremmat tilat neuvostovallan haltuun, mutta Karjalassa seurauksena ei suinkaan ollut viljantuotannon kasvu vaan viljellyn peltoalan pieneneminen. Tämä johtui yksityistilojen viljelemän peltopinta-alan vähenemisestä, sillä suuri osa alueen talonpojista oli karkotettu tai vangittu. Järjestely johti nälänhätään Karjalassa etenkin vuosina 1931—1933.
[Näin oli lausuttu Historian tietosanomat -julkaisussa 22.10.2028 julkaistussa Anna Laakkosen kirjoittamassa artikkelissa ”Kaameata kidutusta fasisti-Suomen vaivaistaloissa” – Suomi-kuva Punaisessa Karjalassa 1920–1937.]
[Kun perustetaan politiikka unelmähöttöön ja diktatoriseen vallankäyttöön, ei tulos hevillä voi olla muuta kuin siteerauksessa on kuvattu.]
