Kansa ei osaa valita presidenttiä. Viimeksi toisella kierroksella valittavina olleista voidaan olla montaa mieltä. Monissa sivistysvaltioissa eduskunta valitsee presidentin. Saman voisi tehdä Suomessakin. Meillä eduskunta on valinnut presidenteiksi K.J. Ståhlbergin (1919), Risto Rydin (1943), Carl Gustav Mannerheimin (1944), Juho K Paasikiven (1946) ja Urho K Kekkosen (1974). On mahdotonta kuvitella, että kansa olisi suoralla vaalilla osannut valita yhtä hyvin nuo presidentit.
Kun on tosipaikka, eduskunta osaa valita parhaan presidentin. Hömppäaikoina valinta voi osua Sanna Marinin kaltaisiin kansanedustajiin. Mutta sama riski on suorissa presidentin vaaleissakin.
[Näin oli lausuttu Pauli Vahteran blogissa 30.3.2025:n tienoilla julkaistussa merkinnässä Entäpä jos äänestämisen sijasta lopetetaan valtuustot?.]
[Presidentin valinnan voisi minusta siirtää eduskunnan tehtäväksi jo siitäkin syystä, että vaali tulisi huomattavasti nykyistä halvemmaksi.]
[Ja sitä paitsi suora kansanvaali presidentin, jolla on edelleen melko paljon valtaa (vaikkakaan ei yhä paljon kuin presidentti Kekkosen aikana), valitsemiseksi, saa presidentiksi valituksi tulleen tai hänen kannattajansa helposti uskomaan, että hän on saanut kansalta suoran mandaatin hoitamaan asiat kuinka itse tahtoo. Pidän aikaisemmin käytössä ollutta valitsijamiesjärjestelmää parempana (viimeisen kerran käytössä vuonna 1988).]
[Jos presidentillä ei ole isompaa poliittista valtaa, niin hänet periaatteessa voitaisiin minun puolestani valita suoralla kansanvaalilla, ellei otettaisi huomioon asian fiskaalista puolta.]
[Itse kuitenkin kannattaisin mieluummin kahden presidentin valitsemista yhden sijaan. Kerron seuraavassa lisää.]
[Apenniinien niemimaalla sijaitsevassa San Marinossa on käytössä kapteenivaltionhoitajien virka. San Marinon suur- ja yleisneuvosto eli maan parlamentti valitsee kaksi kapteenivaltionhoitajaa puolen vuoden määräajaksi. Normaalisti nämä valitaan vastakkaisista puolueista. Kapteenivaltionhoitajat toimivat valtionpäämiehinä ja valvovat valtion hallintoa. Heillä on veto-oikeus toistensa päätöksiin. Kapteenivaltionhoitajaksi valittu saa tulla valituksi uudelleen virkaan aikaisintaan kolmen vuoden kuluttua edellisesen kauden päättymisestä.]
[Rooman tasavallan aikana (n. 500 - 27 eKr.) yksinvaltaisen kuningasvallan pelosta roomalaiset olivat jakaneet valtion korkeimman viran kahden eri henkilön suoritettavaksi. Aluksi näitä henkilöitä oli ilmeisesti nimitetty preetoreiksi ja vähän myöhemmin heitä alettiin kutsua konsuleiksi. Ei ilmeisesti ole kuitenkaan olemassa todistusaineistoa sen puolesta, että sanmarinolaiset olisivat perineet kapteenivaltionhoitajiensa viran Rooman käytännöistä, mutta tämä on silti minusta mukava historiallinen yhteensattuma. San Marinossa siis on ilmeisesti otettu nämä virat käyttöön vasta 1200-luvulla jKr., joten minkäänlaista suoraa linkkiä ei ole.]
Eikös Suomen järjestelmä ole tavallaan hieman samankaltainen kuin San Marinon, kun tasavallan presidentti ja pääministeri jakavat korkeimman hallitusvallan siten, että TP vastaa ulkopolitiikasta ja PM sisäpolitiikasta?
VastaaPoistaPressasta ei pidä tehdä merkityksetöntä seremoniahahmoa, sen osoitti selkeästi NATOon liittyminen, jonka TP hoiti henkilökohtaisen kansansuosionsa voimin vetäen perässään neliraajajarruttavan bilettäjäpissis-Pää-äMmän.
Suomen kyyti olisi kylmää, jos Manna Sariini olisi saanut päättää asiasta.
Vaalitapana olisi parempi alkuperäinen valitsijamiesvaali.
Tawja Havofka ei olisi koskaan voinut tulla valituksi sen kautta tuhoamaan Suomea 12 vuoden ajan.
San Marinossa kapteenivaltionhoitajat ovat "ainoastaan" valtionpäämiehiä ja valvovat hallinnon toimintaa. Pääministerinhommat hoitaa maassa muu henkilö.
Poista