S Miksi itäaasialaiset voittavat

Lattea, sisäisesti ristiriitainen hokema ”kaikki erilaisia – kaikki samanarvoisia” on länsimaiden uskontunnustus, johon muiden maiden johtajat erityisesti Aasiassa suhtautuvat huvittuneesti, vaikka he eivät sitä ääneen sanokaan. Omasta erityisyydestään tietoiset itäaasialaiset hyväksyvät virallisesti esimerkiksi YK:ssa ja erilaisissa tasa-arvofoorumeissa länsimaiden saneleman uskontunnustuksen ihmispopulaatioiden samanlaisuudesta, mutta myöntyminen tähän on heille vain kyyninen veto, hymyilevän kaksinaamaisesti esitetty rooli, sillä tosiasiassa he viittaavat kintaalla länsimaiden harhaiselle utopialle ja noudattavat kauniista puheistaan huolimatta rotutietoista politiikkaa, jossa etninen intressi ja geneettinen itsesäilytys ovat ensisijalla. Jopa ikääntymisongelman kanssa painiva Japani ei ole tehnyt elettäkään paikatakseen tilastollista väestövajettaan ja korkean teknologian työvoimapulaansa Lähi-idän ja mustan Afrikan kognitiivisesti haasteellisilla nuorilla miehillä, sillä japanilaiset ymmärtävät maahanmuuton peruuttamattoman laadullisen vaikutuksen populaatioonsa toisin kuin eurooppalaiset.  Kilpailuhenkiset itäaasialaiset näkevätkin maailman pitkälti kansojen välisenä nollasummapelinä, ja kun nyt näyttää siltä että valkoisissa maissa on vallalla etnomasokistinen, ihmiskunnan yksilöatomien samuutta saarnaava taikausko, he teeskentelevät juhlapuheissaan samaa mikä puolestaan luo harhakuvan valkoisille, että oikealla tiellä ollaan ja vain kiihdyttää lännen itsetuhoa. Kun Euroopan ja Amerikan valkoiset pelaavat jatkuvasti omaan maaliin, eivät itäaasialaiset viitsi ymmärrettävästi muistuttaa asiasta, sillä nuo maalit ovat heidän voittomaalejaan.

[Rami Leskinen Sarastus-verkkolehdessä julkaistussa artikkelissaan Länsimaiden immuunikato]