Kun suomen kielen opiskelija Grzegorz Kosieradzki saapui Kuopioon kielikurssille vuonna 1976, hän hämmästyi. Puolassa ihmiset puhuivat politiikasta ja arvostelivat Neuvostoliittoa.
Suomessa taas arvosteltiin puolalaisia, jotka lakkoilivat ja ärsyttivät Neuvostoliittoa.
Myöhemmin Kosieradzki näki suomalaisen vapun ja innostui sen karnevalistisesta tunnelmasta. Kunnes hän näki punalippuja kantavia marssijoita.
– Mitä hittoa, täällä kuunnellaan vapaaehtoisesti sitä samaa propagandaa, mitä meille on syötetty vuosikausia, hän mietti.
Näin oli lausuttu Ylen sivuilla 3.7.2026 julkaistussa Liisa Vihmasen ja Tiina-Rakel Liekin artikkelissa Puolasta Suomeen muuttanut Grzegorz Kosieradzki ihmetteli: ”Mitä hittoa, täällä kuunnellaan vapaaehtoisesti propagandaa”.
Onhan se surullista, että aluksi Suomessa vaiettiin totuudesta. Ajateltiin, että se saadaan tuotua kyllä myöhemmin julki.
Mutta sen ohella ja sijaan, että olisi käynyt niin, että totuus olisi vain talvehtinut, kävi niin, että nuoremmissa polvissa syntyi paljon sellaista poliittista populaa, joka otti tosissaan valheen. Jonka oli alun perin ollut tarkoitus olla vain eräänlainen hätävalhe Neuvostoliiton tyynnyttämiseksi ja tyydyttämiseksi.
Asevelisosialistitkin joutuivat sivuraiteelle.
Niin siinä kävi.
VastaaPoistaEversti evp., Mannerheim-ristin ritari Wolf H. Halsti arveli muistelmiensa kolmannessa osassa, että Olavi Hongan presidentiksi valitsemisesta 1962 olisi seurannut todennäköisesti Paasikiven linja korotettuna toiseen potenssiin.
Vallan makuun päässyt Kekkonen ja neukkumoskoviitit olivat toista mieltä.
Niinpä Honka ajettiin politiikan sivuraiteelle ja sieltä lopullisesti varikolle.
Keisari Urkki I Suurin sai jäädä mestaroimaan YYA-Kekkoslovakiaansa malliin, jonka seuraukset ovat alkaneet tuntua täydellä painollaan vasta tällä vuosituhannella.
Onneksi sentään vahvatkin miehet kuolevat joskus. Tai muuttuvat kykenemättömiksi virkaansa.
PoistaTekijät kuolevat, mutta teot jäävät elämään.
Poista