lauantai 18. huhtikuuta 2026

Ihmisoikeusajattelu on peräisin kristinuskosta

Usein tavoite on alun perin mitä parhain: puolustaa heikkoja ja sorrettuja.

Ja tässä tullaan kiinnostavaan kohtaan affektiivisesti ja reaktiivisesti toimivaa uuslahkolaisuutta: sen arvopohja on – vaikkei sitä haluttaisi myöntää – kristinuskossa, mutta sen toimintatavat kristillisyyden antiteesi.

[...]

Uhrin puolella oleminen ei ole mikään yleisinhimillinen piirre. Se ikään kuin sotii sisäsyntyistä vahvuuden ja voiman arvostamista vastaan. Länsimaiseen kulttuuriin heikkouden ja pienuuden nostaminen arvoonsa tulee suoraan kristinuskosta.

Jopa YK:n ihmisoikeuksien julistuksen keskeisimmät periaatteet on muotoiltu – muun muassa dogmatiikan professori Olli-Pekka Vainion mukaan – kristilliseltä pohjalta, kuten Tuomas Akvinolaisen filosofiasta, vaikka ne pyrittiinkin häivyttämään universaaliuden nimissä. Se olikin ehkä taktisesti viisasta. Myös vasemmistolle heikomman puolustamisen ajatus on vuotanut kristinuskosta, vaikka mutkan kautta. Se on kaunis ja hyvä ajatus. Ongelmaksi se muodostuu, kun siitä tehdään fetissi. 

[Näin oli lausuttu Kansan uutisten sivuilla 20.4.2025 julkaistussa Emilia Männynvälin kirjoittamassa kolumnissa Kilttien ihmisten tyrannia – empatiasta, uhreista ja syntipukeista. Pitkä kirjoitus ponnistaa islantilaisen Friða Ísbergin vuonna 2023 julkaistusta romaanista Merkintä.]

[Täytyy sanoa, että onhan se sentään omaperäistä, että kristinuskon ja sen tunnustamisen symboliksi oli noussut risti, crux, joka oli ollut roomalainen varsin raaka teloitusväline.]

[Osaltaan kristinusko on minusta aika söpö. Tosin kolminaisuusoppi on minusta ihan älytön, ja siihen liittyen en pidä normikristinuskossa myöskään siitä, että sen mukaan Jeesus Nasaretilainen on jotain jumalisempaa kuin vain ihminen.]

8 kommenttia:

  1. Siksiköhän Marx hyökkäili niin raivokkaasti kristinuskoa vastaan, kun häntä häiritsi tietoisuus Jeesuksesta sosialismin keksijänä kauan ennen häntä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeesuksella lienee ollut jonkinlainen sosiaalinen ja aikansa juutalaiseksi ainakin suhteellisen liberaali arvomaailma.

      Tosin Jeesuksen aikana, vaikka Rooman valtakunnassa oli myös vaurautta, niin sen määrä ei kuitenkaan ollut sellainen, että koko väestölle jaettuna olisi tullut jaetuksi juuri muuta kuin niukkuutta. Sikäli sosiaaliset yhteiskunnalliset tavoitteet oli tuomittu jäämään vaikutuksiltaan kovin rajallisiksi.

      Friedrich Engels (1820-1895) oli pitkäaikaisen toverinsa aatteessa Karl Marxin (1818-1883) kuoleman jälkeen muistaakseni sanonut, että sosialismi on ylösalaisin käännettyä kristinuskoa (tms.). Kun kerran kristinuskon mukaan ihanneyhteiskuntaan päästään yleisen kuolleistanousemisen myötä, kun taas sosialismissa ihanneyhteiskuntaan päästään jo tässä elämässä.

      Uuden testamentin neljän evankeliumikirjan jälkeen ensimmäinen kirjasarjan osa on Apostolien teot. Siinä esitetään, että kristinuskoisilla olisi ollut "alussa" kaikki omaisuus yhteistä. Luultavasti esitetty on siinä hieman liian hyvä kuva senaikaisesta todellisuudesta alkukirkossa. Mutta jonkinlaista jakamisen kulttuuria on kenties ollut ihan pakkokin harrastaa, kun elettiin sekä kreikkalaisroomalaisen että vanhoillisjuutalaisen kulttuurin keskellä ja paineissa. Ja toisaalta ensimmäisellä kristillisellä vuosisadalla kristillisen kirkon kannattajista ja jäsenistä lienee ollut useampi köyhiä tai jopa orjia kuin Rooman valtakunnassa keskimäärin. Tämä voi selittää asiaa osaltaan.

      Ja perinteisen roomalaisen uskonnon kannattajiin verrattuna kristinuskoisilla ilmeisesti myöskin oli erityinen taipumus hoitaa myös yhteisönsä sairaita.

      Poista
  2. Muslimimailla on kyllä oma julistuksensa. On aika lailla erilainen perusasioissa. Ei kelvannut yk versio.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä. Erittäin moni islamilainen maa kannattaa Kairon julistusta, joka kannattaa islamilaista sharia-lakia. Albania saattaa olla yksi poikkeuksista.

      Poista
  3. PS. Minulla on muuten sellainen jännä asia edessä seuraavien noin kahden ja puolen kuukauden sisällä, että menen pienimuotoiseen leikkaukseen. Fyysinen vaivani ei uhkaa henkeä tai ole muutenkaan erityisen vaarallinen. Mutta asia pitää hoitaa. Ja onneksi se hoidetaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainahan leikkaus jänskättää ja syytä onkin.
      Eräskin potilas oli mennyt jalkapohjan leikkaukseen, joka onnistui muuten hyvin, paitsi että nukutus petti:
      potilas oli leikkauksen ajan täysin tajuissaan mutta täysin relaksoitu, kykenemättä ilmaisemaan kipuaan jota totisesti piisasi.

      Potilaan ilmoitettua leikkauksen jälkeen olleensa täysin hereillä kirurgi oli aluksi halveksivan ylimielinen, mutta se vaihtui salamannopeasti paniikkiin potilaan toistettua hänen leikkauksen aikaiset puheensa.

      Ne kun olivat painuneet sanatarkasti mieleen sattuneesta syystä.

      Poista
    2. Juu, okei. Kirurgin ei kannata puhua rumia leikkauksen aikana edes potilaan ollessa nukutettu.

      Mutta luulisi, että anturit antaisivat leikkauksen aikana kuitenkin reaaliaikaista kuvaa siitä, mikä on pulssi ja verenpaine.

      Ja itse asiassa minua ei nukuteta vaan puudutetaan vain rankasti. Saamani tiedon mukaan leikkaus tulee hoidetuksi yhdessä tunnissa. Ja sen jälkeen sitten vain toipumaan sekä odottamaan leikkauslaskun saapumista.

      Poista
    3. Minut on elämäni aikana nukutettu vain yhden ainoan kerran. Lapsena, kun minulta poistettiin suun takaa hieman kasvustoa. Mutta ainakin sain silloin jäätelöä syödä mielin määrin "palkaksi". Se ravinto piti myös verenvuodon riskin vähäisenä.

      Poista