Konservatiivisuuden nousu yhteiskunnassa ei ole nostanut vastavoimakseen liberaaleja vaan suvaitsevaisia. Suvaitsevaisuus on käytännössä korvannut liberaaliuden tämän akselin toisessa päässä. Suvaitsevaisuusasteikolla hyvin pärjäävät ihmiset ovat puolestaan varsin kaukana liberaaleista. Itse asiassa aivan yhtä kaukana kuin konservatiivitkin. Suvaitsevainen ymmärtää loputtomiin erilaisia vähemmistöjä, niiden erityispiirteitä, tapoja, uskontoja ja erityisvaatimuksia, mutta todennäköisesti hän suhtautuu lähes vihamielisesti valtaenemmistöä edustavan aatteisiin, arvoihin ja elämäntapaan. Tarpeeksi suvaitsevaisen kanssa on yhtä mahdollista keskustella maailman menosta kuin fanaattisen uskovaisen kanssa, sillä heillä kummallakin on vahva doktriini ja halu olla ymmärtämättä heidän kanssaan eri mieltä olevien argumentteja ja ajatuksia.
Suvaitsevaiset ratsastavat liberalismin ylväällä ratsulla ja he epäilemättä ovat närkästyneitä, kun tämä savuverho paljastetaan. Joukossa on varmasti ihmisiä, jotka pystyvät yhdistämään avarakatseisuuden ja vähemmistöjen oikeuksien kunnioittamisen, mutta heitä on yllättävän vähän. On varsin helppoa katsoa maailmaa jonkun tai joidenkin vähemmistöjen perspektiivistä ja kokea valtaväestö tämän agendan viholliseksi. Paljon vaikeampaa on murtautua ulos ihmisten luokittelun pakkopaidasta ja keskittyä ihmisoikeuksiin ilman, että sitä pitää tehdä ihmisiä erilaisiin ryhmiin luokitellen ja näiden luokkien asiaa ajaen.
[Hannu Visti 30.5.2014 bloginsa merkinnässä "Kartalta kadonnut liberalismi"]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti