tiistai 17. maaliskuuta 2026

Presidentti Mannerheim käytti neuvostoliittolaisista koko ajan halventavaa "the bolshies" -nimitystä

Britit jännittivät venäläisiä. Suomalaiset yrittivät hyödyntää tätä.

Kun poliittinen edustaja Shepherd ensimmäisen kerran tapasi presidenttinä toimineen marsalkka Mannerheimin, tämä käytti neuvostoliittolaisista koko ajan ”the bolshies” -nimitystä.

Englanninkielinen sana viittaa bolsevikkeihin ja oli hiukan halventava. Shepherd yritti väittää Mannerheimille, että Britannian ja Neuvostoliiton liittolaisuus perustui luottamukseen.

Mannerheim teki Shepherdiin kuitenkin vaikutuksen. Kun Shepherd ensimmäisen kerran tapasi pääministerin ja tulevan presidentin Paasikiven, tämä hämmensi brittidiplomaattia.

Shepherd raportoi Lontooseen, että Paasikivi oli ”lähestyvästä seniliteetistään” huolimatta vaikuttava persoona. Myöhemmin hänen käsityksensä parani. 

[Näin oli lausuttu Ilta-sanomat -lehden sivuilla 29.5.2025 julkaistussa Seppo Varjuksen kirjoittamassa uutisartikkelissa Karu kuva Suomesta – britit pitivät J.K. Paasikiveä ”seniilinä”.]

[Marsalkka Mannerheim oli aatelinen sormenpäitään myöten. Jätän mainitsematta nyt sen, että ainakin nuorempana hän oli mielellään käyttänyt prostituoitujen palveluksia, mutta siihen aikaan se oli varmaankin ollut tapana Venäjän keisarikunnan asevoimien upseereiden keskuudessa.]

[Tämä on vain minun mielipiteeni, mutta minusta Mannerheim on ollut enemmän plussaa kuin miinusta Suomelle siitä huolimatta, että hän hoiti hiukan huonosti maamme sisällissodan jälkiselvittelyt ja monet selvittelyt jo sitä ennen. Ainakin hän osasi periaatteessa johtaa sodankäyntiä. Eikä hän missään vaiheessa ryhtynyt harjoittamaan vallankaappausta Suomen laillista hallintoa vastaan, vaikka ainakaan nuorempana hän ei mitä todennäköisimmin ollut ollut kiihkeä demokraatti.] 

[Mitä tulee tuohon väitteeseen, että Yhdistyneen kuningaskunnan ja Neuvostoliiton liittolaisuus olisi perustunut luottamukseen, niin sen enempää Winston Churchill kuin Josif Stalin eivät luottaneet kannaltaan vihamieliseen järjestelmään ja sen poliittisiin tuotteisiin. Kyseessä oli sen sijaan klassinen viholliseni vihollinen on ystäväni -ilmiö. Toki sodan aikana Lännessä saatettiin joissakin piireissä välillä hyvinkin lujaa ihailla kaikkea "venäläisyyttä". Tämä oli syntynyt pakon tuoman liittolaisuuden ja sinisilmäisyyden myötä. Tunne ei myöskään ollut molemminpuolinen. Neuvostoliiton virallisessa lehdistössä – muuta lehdistöä siellä ei ollutkaan – ei pahemmin ihailtu mitään länsimaista. Sen sijaan siellä saatettiin väittää, että vastoin yleistä tietoa lukemattomat maailmalla tunnetut keksinnöt ovat oikeastaan venäläisten tekemiä.]

[Lisäksi pidän suurena virheenä sitä, että YKK ei julistanut sotaa Neuvostoliitolle silloin, kun se Saksan vanavedessä hyökkäsi Puolaan ja kun maat sitten jakoivat alueen keskenään. Puolan kansallinen olemassaolo nykyään on Länsivaltojen, ei Neuvostoliiton, ansiota.]

maanantai 16. maaliskuuta 2026

"Hyvesignalointi on oikeastaan uusliberalistinen sovellus"

Performanssilla on tietenkin hyötyjänsä. Tunnetaloudessa tuomariksi asettuminen on oiva tapa kerätä sosiaalista ja sitä kautta vähän muutakin pääomaa. Aina joku ottaa tehtäväkseen ylläpitää hyväksytyn tunne- ja muun ilmaisun alati muuttuvaa labyrinttia ja tuomita sen hähmäisten kriteereiden mukaan. Tässä toimessa tärkein ominaisuus on vankkumaton usko omaan erehtymättömyyteen ja moraaliseen ylemmyyteen. Merkinnän maailmassa tehtävää hoitaa valtio.

Reaalimaailmassa sama mekanismi on pikemminkin täydellisen uusliberalistinen sovellus. Se on arvon keräämisen strategia, jossa moraalipisteyttämällä muita itseään alemmas nostetaan omaa arvoa. Vasemmistolaisina itseään pitävien viehtymystä siihen on vaikea ymmärtää. Ainakaan kovin luokkatietoista toimintaa yksilöiden rankkaaminen ja rankaiseminen moraalimarkkinoilla sekä essentialisointi pahoiksi ihmisiksi ei ole. 

[Näin oli lausuttu Kansan uutisten sivuilla 20.4.2025 julkaistussa Emilia Männynvälin kirjoittamassa kolumnissa Kilttien ihmisten tyrannia – empatiasta, uhreista ja syntipukeista. Pitkä kirjoitus ponnistaa islantilaisen Friða Ísbergin vuonna 2023 julkaistusta romaanista Merkintä.]

[Minun muistaakseni Karl Marx (1818-1883) ja Friedrich Engels (1820-1895), kaksi saksalaista marxilaisen eli sosialidemokraattisen työväenaatteen perustajaa ja teoreetikkoa, vastustivat kaikenlaista moralismin asettamista poliittisen toiminnan perustaksi ja siitä huolimatta, että he kykenivät tuntemaan raivostuneisuutta työväestöön kuuluvien ihmisten yhteiskunnallisen aseman ja kohtelun vuoksi.]

[He itse asiassa olivat jopa sitä mieltä, että oikeus ei ole pelkästään työläisen vaan myös kapitalistin puolella. Ja että yhtäläisten oikeuksien välillä ratkaisee voima.]

[Marx ja Engels uskoivat työväenluokan nousevan ennen pitkää hallitsevaksi yhteiskuntaluokaksi jo silkan yksilömääränsä ynnä poliittisen tiedostuneisuutensa heräämisen myötä.]

[Voi sanoa, että monien vasemmistolaisten(kin) nykyään harjoittama hyvesignalointi on uskonnollisluonteinen tapa suuntautua maailmassa.]

[Siteeraan lopuksi näiltä klassikkoihmisiltä varsin klassisen ja tunnetun pätkän:] 

Uskovaisen kärsimys on samalla sekä ilmaus aidosta kärsimyksestä että protesti sitä vastaan. Uskonto on sorretun huokaus, lämmin sydän sydämettömässä maailmassa, sielu siellä, missä sielua ei ole. Se on kansan oopiumia.

["Köyhät teillä on aina keskuudessanne." Näin on Uuden testamentin mukaan lausunut muuan Jeesus Nasaretilainen (kuoli 30-luvulla, koska hänet teloitettiin). Marx ja Engels taas olivat sitä mieltä, että tuotannon suuren lisääntymisen, sitä seuraavan elintason nousun sekä työläisten yhteiskunnallista vallan myötä poistuu lopulta ihmisten henkinen tarve uskonnolle.]

[Olikohan se Friedrich Engels, joka oli kerran lausunut jotain sellaista, että kristinusko on tavallaan eräänlainen sosialismin muoto mutta sellainen, että kristinuskon mukaan aineellisesti hyvinvoiva yhteiskunta sijaitsee tuonpuoleisessa, taivaassa, kun taas marxilaisen sosialismin aatteen mukaan se tulee sijaitsemaan tässä näkyvässä maailmassa, missä me elämme.]

[Ja onhan länsimaissa nähty varsin mittavanlaajuinen maallistuminen. Ja myöskin sukupuoliset liitot ovat muuttuneet varsin vapaamielisenoloisiksi nykymaailmassa, tai siis ainakin länsimaissa.]

[Tosin en usko, että koskaan poistuu täydellisesti tarve uskonnollisluontoisille käsityksille ja näkemyksille. Ihmisillä saattaa olla monenlaisia "taikauskoisia" käsityksiä vaikka eivät kannattaisikaan erityisesti jotain tiettyä uskonnon tai uskonnollisuuden muotoa. Ja ovathan etiikka ja moraalikäsityksetkin luonnoltaan uskonnollisia.]

[Ja luulenpa myöskin, että yhteiskunta tarvitsee koossapysyäkseen jonkinlaisen Suuren kertomuksen, taikka useampia sellaisia.]

sunnuntai 15. maaliskuuta 2026

Uuslahkolaisuuden arvopohja on kristinuskossa

Janten lain sääntöjä ovat muun muassa ”älä luule, että olet viisaampi kuin me”, ”älä luule, että tiedät enemmän kuin me”, ”älä naura meille” ja ”älä luule, että voisit opettaa meille jotakin”. Siis totaalinen läpitunkematon oikeassaolevuus, moraalinen paremmuus ja huumorintajuttomuus. Siinä ei ole mitään vertaista, ei mitään solidaarista, ei mitään toverillista. Ei sävyjä, ei vaihtoehtoja, ei vapautta.

Hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen, jolla on terveet rajat, pakenee sellaista ennen pitkää.

Usein tavoite on alun perin mitä parhain: puolustaa heikkoja ja sorrettuja.

Ja tässä tullaan kiinnostavaan kohtaan affektiivisesti ja reaktiivisesti toimivaa uuslahkolaisuutta: sen arvopohja on – vaikkei sitä haluttaisi myöntää – kristinuskossa, mutta sen toimintatavat kristillisyyden antiteesi. 

[Näin oli lausuttu Kansan uutisten sivuilla 20.4.2025 julkaistussa Emilia Männynvälin kirjoittamassa kolumnissa Kilttien ihmisten tyrannia – empatiasta, uhreista ja syntipukeista. Pitkä kirjoitus ponnistaa islantilaisen Friða Ísbergin vuonna 2023 julkaistusta romaanista Merkintä.]

[Olen useamman kerran blogeissani muistaakseni maininnut uuskonservatiivit.]

lauantai 14. maaliskuuta 2026

"Moraaliton Länsi", "moraalinen Venäjä"

”Kansallisen kertomuksen suhde Suomeen liittyykin siihen, onko Suomi osa moraalittoman lännen ylihistoriallista uhkaa, joka pyrkii hajottamaan Venäjän ykseyden.”

[Näin oli lausuttu MTV:n sivuilla 20.4.2023 julkaistussa Janne Hopsun kirjoittamassa artikkelissa Kirja-arvio: Venäjä myyttiensä vuosisataisena rakentajana, jossa esitellään kaikentietäjä (minun ilmaisuni) Jukka Korpelan tietoteos Muinais-Venäjän myytti. Kiovan Rus, Ukraina, ja vanhan Venäjän historia.]

[On mielenkiintoista tuo, kuinka Putin ja putinistit sekä heidän myötäjuoksijansa esittävät Venäjän "moraalisena" ja Lännen "moraalittomana". Mehän tiedämme, että Venäjän pyhiin arvoihin, joiden avulla ja joiden "turviin" he haluavat meidätkin Lännessä "pelastaa", kuuluu sellaisia asioita kuin raiskaaminen, ryöstäminen, kiduttaminen, murhaaminen, siviili-infrastruktuurin tuhoaminen, lasten varastaminen, poliittinen poliisi. Lännen arvoihin kuuluu liberalismi ja sen vapausoikeudet, vaikka eivät kaikki ihmiset Lännessäkään ole liberaaleja. Liberalismin aatteisiin kuuluu kuitenkin muun ohella sananvapaus, jossa on kyse ennen kaikkea siitä, että myös niillä, jotka ovat väärässä, on oikeus lausua asiansa julki joutumatta sensuroiduiksi tai vaikeuksiin. Liberalismin arvoihin kuuluu kiinteästi myös ajatus, että saa toteuttaa vapauttaan niin kauan kuin se ei riko muiden ihmisten vapauksia ja oikeuksia vastaan.]

perjantai 13. maaliskuuta 2026

Pussihousuja skandinaavit tosiaan käyttivät viikinkiaikana niin lännessä kuin idässä

Pussihousujen kanssa on parempi tuuri, niitä historiankirjoituksen perusteella tosiaan käytettiin varjagi-ruusien parissa. Elävöityspiireissä on kuitenkin jo ties miten kauan elänyt yleinen harhaluulo, jonka mukaan pussihousut kuuluvat nimenomaisesti itäiseen pukeutumiseen, ja ovat läntisessä skandinaavisessa piirissä poikkeuksellisia, tai ainakin harvinaisempia kuin idässä. Lähteet eivät tue tätä näkemystä. Ruusien parista meille on säilynyt kaksi kirjallista mainintaa pussihousuista (jotka molemmat perustunevat samaan alkuperäislähteeseen), Skandinaviasta pussihousut tunnetaan (Vanhasta) Tanskasta Hedebyn fragmentista, Ruotsista Uppäkran hopeafiguriinista, Norjasta Osebergin seinävaatteesta, sekä lukuisista Gotlantilaisista kuvakivistä, eli lähestulkoon kaikkialta viikinkiajan skandinaavisen asutuksen piiristä. Pussihousujen kohdalla ei siis voida tehdä minkäänlaista eroa pukeutumisen suhteen lännen ja idän skandinaavialueilla. Varmaankin tämä virheellinen mielikuva on peräisin jälleen uuden ajan orientalistisesta kuvastosta, jossa pussimaisiin haaremihousuihin puetut vatsatanssijat ja Aladdinin kaltaiset hahmot ovat suosittuja. 

[Näin oli lausuttu Mennyt aika -blogissa 13.5.2025 julkaistussa merkinnässä Varjagien pukeutumisesta.]

[Niin, mikseivät "elävöittäjät" ota kunnolla asioista selvää, on kysymys, joka pitää esittää.]

[Hitlerkin käytti pussihousuja. Tosin tämä ei ole pätevä argumentti, sillä niihin aikoihin lukemattomat muutkin miehet käyttivät sellaisia, ja varsinkin sotilaat, ympäri maailman. Entäs onko mahdollista, että Hitler olisi joskus ollut oikeassakin, kuten silloin, kun hänen on todennut, että nyt sataa, tai kun hän on todennut käyvänsä kohta paskalla?]