Jeesus puolusti porttoa ja pelasti hänet kivittämiseltä, mutta ei tunnu siltä, että hän tarkoitti erityisesti nostaa tuon ammatin yhteiskunnallista arvostusta, ei se ainakaan ollut pääpointti tuolloin vanhakantaisen perheen aikana. Hänen kohteenaan lienee pikemmin ollut se kaksinaamaisuus, jota kivittäjät edustivat. Ensin käydään asioimassa ja sitten huudetaan tuomiota palvelun tarjoajalle. Se oli häpeämättömyyttä, jos mikä.
Ehkä tämä rehellisyyden vaatimus oli yleensäkin Jeesuksen keskeinen sanoma? Jeesus näyttää olleen poikkeuksellisen suvaitsematon persoona, mutta hänen hyökkäävyytensä kohdistui itse asian ytimeen, täysin piittaamatta siitä, mikä yhteisön silmissä oli hyväksyttävää ja mikä ei.
Kristityt, jotka siis pyrkivät seuraamaan Jeesuksen esimerkkiä ja opetusta, hyväksyivät joukkoonsa kaikki, jotka jakoivat samat perusarvot. Juutalaisuus tai kreikkalaisuus, ympärileikkaus ja muut tabut olivat tässä toissijaisia ja itse asiassa vailla merkitystä. Mutta eihän tämä tarkoittanut sitä, ettei millään ollut mitään väliä. Jeesuksen edustamat arvot oli tunnustettava tai sitten pysyttävä poissa yhteisöstä.
Toki kristillisyys puhui aivan keskeisesti armon merkityksestä. Armo saattoi tulla kenen tahansa osaksi ilman hänen omaa ansiotaan, mutta eihän se sitä tarkoittanut, että kaikki synti hyväksyttiin ilman muuta ja että taivas tuli kaikille kuin manulle illallinen. Päinvastoin, lakia ei kumottu vaan se vahvistettiin. Armahtaminen oli eräänlainen ihme, jota ei saatu omilla ansioilla. Ei se ollut mikään luovuttamaton ihmisoikeus.
[Timo Vihavainen bloginsa merkinnässä Maallikkosaarnaajan etydejä halullisille]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti