Yhteiskunnan atomisoitumisesta ja Poitiersin taistelusta

Jotkut ryhmät, kuten taiteen puolella vasemmistoradikalismilla rasitetut ohjaajat ja näyttelijät, ovat täysin kykenemättömiä näkemään populaation lausumattomia pyrkimyksiä, vaan he keskittyvät vain ja ainoastaan yksilön kokemukseen ja ennen kaikkea tämän tunteita nostattavaan ”kärsimykseen”, jonka varjolla voidaan ajaa mitä tahansa kollektiivista agendaa kuten monikultturismin taustalla olevaa kestämätöntä massamaahanmuuttoa. Teatteriväen asenne on ääriesimerkki yrityksestä sovittaa sentimentaalinen ihmiskunta-kollektivismi ja individualismi, mutta myös huomattava osa tavallisesta kansasta alkaa olla individualismissaan jo niin atomisoitunutta, ettei sekään tunnista enää ryhmäetua, vaan näkee pelkät yksilöt elintason perässä marssivien muukalaisten Afrikasta ja Lähi-Idästä vyöryessä tänne. Vaarallista tässä on se, että melko suuri osa kansasta ei tunnista tulijoita aseettomiksi maahantunkeutujiksi, joiden invaasiolla ei periaatteessa ole juuri mitään eroa Kaarle Martelin saraseeneja vastaan käydyn Poitiersin taistelun v. 732 ja Wienin taisteluun v. 1683 kanssa.

[Rami Leskinen Sarastus-verkkolehdessä julkaistussa artikkelissaan Länsimaiden immuunikato]