Roomalaiset olivat hyviä omaksumaan asioita ja kehittämään niitä edelleen {S}

Teknisessä ja yhteiskunnallisessa mielessä roomalaiset eivät olleet mitenkään edistyksellisempiä kuin muut ympäröivät rautakautiset kulttuurit. Sodassa he usein kohtasivat vihollisia, jotka olivat mies miestä vastaan rohkeampia ja paremmin varustettuja taistelijoita. Mutta roomalaisilla oli puolellaan muita parempi logistiikka, organisointitaito ja lähes hämmästyttävä kyky selvitä tuhoisista vastoinkäymisistä mukautumalla ja oppimalla virheistään.

Uskonnolliset tapansa ja insinööritieteensä he omaksuivat etruskeilta, taiteet kreikkalaisilta. Legioonalaisten rengaspaidat saatiin gallialaisilta, lyhyt ja terävä gladius-miekka oli kopio hispanialaisesta vastaavasta. Roomalaiset olivat hellenismin japanilaisia: he omaksuivat innokkaasti kaikki tieteellis-tekniset saavutukset, pitivät ne jotka toimivat, hylkäsivät ne jotka eivät toimineet, ja kehittivät kaikista omat versionsa, jotka olivat hivenen parempia kuin alkuperäiset. Roomalainen yhteiskunta oli inklusiivinen, se sulki sisäänsä kaiken. Tasavallan aikana oli olemassa erityinen evocatio-riitti jolla houkuteltiin vihollisen jumalia omalle puolelle lupaamalla näille suitsutusta ja temppeleitä. Menestyksen myötä vieraiden palvontamenojen määrä Rooman kaupungissa kasvoi hurjasti. Suvaitsevaisuus ei myöskään ollut sokeaa: kutsumatta ja salavihkaisesti tulleita kultteja rajoitettiin tarvittaessa oikeustoimin (bakkhantit, orfilaiset, kristityt).

[Sampsa Rydman 6.2.2010 bloginsa 'Tempus omnia revelat' merkinnässä 'Nousu, rappio ja tuho I: Aatehistoriasta']