Teknisessä ja yhteiskunnallisessa mielessä roomalaiset eivät olleet
mitenkään edistyksellisempiä kuin muut ympäröivät rautakautiset
kulttuurit. Sodassa he usein kohtasivat vihollisia, jotka olivat
mies miestä vastaan rohkeampia ja paremmin varustettuja
taistelijoita. Mutta roomalaisilla oli puolellaan muita parempi
logistiikka, organisointitaito ja lähes hämmästyttävä kyky selvitä
tuhoisista vastoinkäymisistä mukautumalla ja oppimalla virheistään.
Uskonnolliset tapansa ja insinööritieteensä he omaksuivat
etruskeilta, taiteet kreikkalaisilta. Legioonalaisten rengaspaidat
saatiin gallialaisilta, lyhyt ja terävä gladius-miekka oli kopio
hispanialaisesta vastaavasta. Roomalaiset olivat hellenismin
japanilaisia: he omaksuivat innokkaasti kaikki tieteellis-tekniset
saavutukset, pitivät ne jotka toimivat, hylkäsivät ne jotka eivät
toimineet, ja kehittivät kaikista omat versionsa, jotka olivat
hivenen parempia kuin alkuperäiset. Roomalainen yhteiskunta oli
inklusiivinen, se sulki sisäänsä kaiken. Tasavallan aikana oli
olemassa erityinen evocatio-riitti jolla houkuteltiin vihollisen
jumalia omalle puolelle lupaamalla näille suitsutusta ja
temppeleitä. Menestyksen myötä vieraiden palvontamenojen määrä
Rooman kaupungissa kasvoi hurjasti. Suvaitsevaisuus ei myöskään
ollut sokeaa: kutsumatta ja salavihkaisesti tulleita kultteja
rajoitettiin tarvittaessa oikeustoimin (bakkhantit, orfilaiset,
kristityt).
[Sampsa Rydman 6.2.2010 bloginsa 'Tempus omnia revelat' merkinnässä
'Nousu, rappio ja tuho I: Aatehistoriasta']
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti